United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sekä nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: "Ei ole tässä nuorisossa eikä varsin vanhastossa, koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, jotta Tuonelle menisi, lähtisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan majoilta reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." Silloin vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, läksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille.
Päästyänsä matkan päähän vetivät venosen maalle, teloille teräksisille, valkamoille vaskisille. Astuvat tuville tuosta, alle kattojen ajoihe; kysyi Pohjolan emäntä, tutkaeli tullehilta: "Mipä miehillä sanoma, millä matkalla olette?" Vaka vanha Väinämöinen tuopa tuohon vastoavi: "Sammosta sanomat miesten, sillä matkalla olemme; saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle."
Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenpä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista, työntäisi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, käsivarren kääntämättä, olkapään ojentamatta."
Toi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi: sanoi päivän saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän. Vaka vanha Väinämöinen siitä tuon sanoiksi virkki: "Jos ma nyt lähen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille, saan ma kuun kumottamahan, päivä kullan paistamahan." Jopa läksi jotta joutui pimeähän Pohjolahan.
Katri tuohon vastoavi, Sanoi Katri: "Ka en tieä, Miksi ei minua naia, Suon kukaista, maan kanaista."
Emo varsin vastoavi "On kyly kytömäellä, Johon portto pojat saapi, Tulen lautta lapset luopi, Tuonne pentujen pesähän, Sorajouhen soimen päähän." Jo on piika pintehissä Minne mennä, kunne käyä, Kusta kylpyä kysellä, Sanan virkkoi, noin nimesi: "Piltti pienin piikojani, Paras palkkalaisiani!
Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla. Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla." Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista.
Rannan vaahto vastoavi: »Niin on mieli miehen nuoren kuin aalto meren selällä, tuulen viemä, toisen tuoma, viskoma joka vihurin.» Hattarainen haastelevi: »Tutki ennen, turha tytti, tuulen tietä taivahalla, polkua suvisen pilven, pihat ilman piirtäväisen!» Istun, itken, neiti nuori.
Neiti varsin vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, olen kerran keskimäistä: Kalervon katala tyttö, tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin päivän, yön lepäsin.
Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella: "Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema? Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?" Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi: "En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon. Menin marjahan mäelle, punapuolan poimentahan, otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni.