United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma työllä ja innolla aion Sua luonani elättää." "Myös lapsesi kotihin ottaa Ma tahdon ja hoitohon, Mut ennemmin kaikkia itses, Sa lapsonen onneton." "En konsana kerro ma sulle, Ett' armaani olit sa mun, Ja kun sinä kuolet, itkein Vien hautahan kaivatun". Sa olet niinkuin kukka, Niin kuulas, kaunoinen; Kun katson kasvois, murhe Mun hiipii mielehen.
Heist' ei ainoa saa tuhon ankaran alta säästyä, koston kätt' ei välttää, ei emon kohdun kantama lapsonen ees, ei hänkään, kaikk' ikiturmaan vierköön Ilionin suku hautaa, jälkeä vailla."
Tässähän on pikku poika jo ennestäänkin, ihan yhtä suuri ja vanha kuin minun pikku prinssini! No sepä nyt oivallista! Nyt minä otan prinssin silkkikapalot ja kultakengät ja pistän hänet säkkiin myllärin pojan viereen, niin ei kukaan tiedä, kumpi on prinssi, kumpi myllärin poika. Mutta maltahan paras on panna merkki, että toiste tunnen omani. Hiljaa, hiljaa, lapsonen, huudatko kruunuasi?
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun on syöpynyt piirteesi mieleen mun, pois loittonen kiertäen kaarteen; taas tultua myrskyhyn, maailmaan, minä kummana kaikille kertoa saan, ylimaat min kätkevät aarteen. Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston, kevyt huokua syyttömän rinnan on kevät-taivonen päälläs päilyy. Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö on kaukana kaihon ja synnin yö kai täällä sun sielus säilyy.
»Kuusonen vehryt, Missäpä sulla Kätkyt ja kussa Siskosi on?» »Lapsonen pieni, Kehtona mulla Sammale pehmyt, Siskoseni Korvessa tuolla, Tuuloset jossa Raittihit puita Huojuttelee.» »Kuusonen vehryt, Missä on sulla Kirkko ja ken sun Pappisi on?» »Lapsonen pieni, Hetkiä Herran Hetkemme kaikki Luonnossa on. Laaja ja kaunis Luonnon on kirkko.
Ja viisautta ma rakastan ja rakkautta ma seurajan. Olen kera helläin mä puolisojen, on sydämmelläin joka lapsonen. Mun joskus peittää yön varjot voi, hyviä heittää en silti voi. Sua aamusilta jos pakenen, niin suussa illan jo suutelen. Arvoitus, joka tosin ei ollut Gabriellen paraimpia, herätti kuitenkin suurta huvia ja sai aikaan Henrikin puolelta mitä hullunkurisimpia arvailuja.
Ah, satulinnaan jouduithan, lapsonen, kuitenkin, näät kiven kuolleen hehkuvan kaipuun valoin sinisin, näät salaluolien aartehet, tutkivan sielun syvyydet; kuulet sodan ja rauhan soiton, kuin sävelkuiskeet maailman loiton.
Lintu lauloi vaan Eikä tauonnut, Lauloi innoissaan, Pois ei muuttanut Muutti vasta syksyn tultua. Kukka kaunihin Lienet, lapsonen, Lienet lintukin Laulu-lahjainen: Kiihdy tuoksumaan, Konsa hyväillään, Laula parhailtaan, Konsa kiitellään Tauota voit syksyn tultua. Helmass' äidin, suojass' isän Pikku Ilma iloitsee, Aamupäivän, kevätkesän Riemuja hän nautitsee.
Hiljaa saavat ne liikkumaan, lapsen käydessä niiden luo, hehkuun syttyvät hiljaiseen, soivat värjyvän säveleen sielun kaihosta polttavasta, etsintäriemusta uljahasta. Sielujen yksin-harhailut lapsonen kuulla saa, jättien tuimat taistelut aikojen yöstä kangastaa. Kuin sadun urhot uljaimmat hengen sankarit sotivat, tyynemmin iskien iskun täyden, hiljaisempina hautaan käyden.
On se sentään onnellista, kun on saanut oppia velvollisuutensa, niinkuin me molemmat. Ja kylässä? SIIRI. Niin, silloin se on mielestäni velvollisuuteni minua itseäni kohtaan. AGNES. Tietysti. Kas niin, lapsonen, alotahan nyt. SIIRI. Ensimäisellä kerralla, kun prinssi ja prinsessa näkivät toisensa, he rakastuivat, rakastuivat kauheasti.