United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruma Ruotus Paitulainen Viskoi veitsen lattiahan, Sanovi sanalla tuolla, Tiuskoi tuolla tiuskehella: "
Sitoi niillä silkillänsä, kapaloivi kaunoisilla polvea pojan pätöisen, varpahia Väinämöisen. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Siteheksi Luojan silkki, Luojan kaapu katteheksi tälle polvelle hyvälle, vakaisille varpahille! Katso nyt, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, jottei vietäisi vioille, vammoille veällettäisi!" Siitä vanha Väinämöinen jo tunsi avun totisen.
Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan iloista virttä, Remullista riehkoavan. Ja moni minun sanovi, Usia ajattelevi, Laulavan olven halulla, Tahi taarin tarpehella.
Siitä Ilmarin emäntä laittoi karjan laitumelle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lasken lehmäni leholle, maion antajat aholle, hatasarvet haavikolle, kourusarvet koivikolle; työnnän kuuta ottamahan, talia tavottamahan ahomailta auke'ilta, leve'iltä lehtomailta, korke'ilta koivikoilta, mataloilta haavikoilta, kultaisilta kuusikoilta, hope'isilta saloilta.
Pajulintu palkulainen Sihen vastaten sanovi: "Söin minä jyveä kaksi, Kovin äiä, kun on kolme." Kurki kulkkunsa kurotti Yli pöyän lausumahan: "Kosk' oot ottanut jyviä, Käynyt kurja sissimässä, Köyhän miehen kynnöksellä, Kynnöksellä, kylvöksellä; Niin ei saa sääliä varasta Tahi korvat karsitahan, Tahi kaula katkotahan, Pää poikki järitetähän."
Vaan kun tuojan toruvi, Saajani pahoin sanovi, Vetäjäni vierastuvi, Siit' itken iäni kaiken, Ja kaiken elinajani. Itken pois ihanat silmät, Vieretän verevän kasvon, Puotan poskeni punaiset, Kasvon kaunihin kaotan. Itken kujat kuurullani, Läävät länkämäisilläni, Itken saavit, itken saunat, Itken salvomet saloa.
Hyvä siin' on ollaksesi, armas aikaellaksesi kuuluvilla karjan kellon, luona tiukujen tirinän." Vaka vanha Väinämöinen jo tuli kotihin tuolta. Väki nuori noin sanovi, kansa kaunis lausutteli: "Minne saatit saalihisi, kunne ennätit eräsi? Lienet jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna, suomutihin sortanunna, kaivanunna kankahasen."
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja yksin, kun annoit otson osaksi, salon kullan saalihiksi!" Katselevi kultoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! Elä suutu suottakana! En minä sinua kaannut: itse vierit vempeleltä, hairahit havun selältä, puhki puiset kaatiosi, halki haljakan havuisen.
Tuop' on tuima Pohjantähti se sanan sanovi täyden: "Ohoh, urosta onnetonta, leimua petetyn lemmen! Jo on kultasi levännyt kupehella Kuu-jumalan, onpa outo nauratellut naista Päivyen pätöisen, joka ilta jo iloinnut, joka aamu armastellut, suikannut suloista suuta, kaulannut Kavetta mointa poistuessa sun poloisen avaruuden askareille!" Kaaret vahvuuden kajahti: "Puhui totta Pohjantähti!"
Moniki pohatan poika Kovin on koiltahan kopia, Suvultansa sangen suuri; Sinä köyhä poika rukka Et oo koiltasi kopia, Suvultasi aivan suuri. Moni sun mustaksi sanovi, Tervaskannoksi tekevi, Pahaksi panettelevi, Tuhmemmaksi tunnustavi; Voit sa olla muien musta, Minun kaunis ja hyvänen, Minun mielestä metonen, Voisirunen silmästäni.