United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Voi sinua yksinkertainen lapsiparka!" sanoi siveä ja tahraton Fredegonda, tavatessaan toisinaan sisarentyttärensä lohduttomalla mielialalla, "enkö ole varoittanut sinua miesten kavaluudesta ja viekkaudesta? Ja ilmankin, mitä saatit sinä toivoakaan ylhäisen ja kunnianhimoisen suvun jälkeiseltä? Sinä, orpo ja hävinnyttä ja köyhtynyttä sukua oleva tyttö?
Ole kiitetty Jumala, Ylistetty luoja yksin, Kun vielä kotihin saatit, Päästit viimenki Wirosta! Pah' oli Wirossa olla: Leip' ei parkista parannut, Juominen jokivesistä, Vaate vaipan kirjavasta; Yöt seisoin sepän pajassa, Päivät pitkät piinan alla, Pyhät päivät pyssy käässä, Aret atrasarvikossa. Pakolaisen matka.
Jällen kulkevat ko'ossa Poijes tykö Pontiuksen, Pilkkakurkulla puhuen: "Suuren kunnian sinulle Annamme alinomati Tähden työn tain toimellisen Ettäs kuulit kaipaukset Vastoin miestä mieletöintä, Annoit käydä kuolon ala Palkaksi pahimman pilkan; Saatit rauhan rakkaamman Poijes poistaen kapinan: Vaan ei vaara vielä kaikki, Saanut loppua sekoitus: Muistamme, seassa muiden Sanonehen suunnnattoman Vietteliän viekkahimman: Päivän kolmannen perästä Minä itseni ylönnän Ilon kanssa kuolemasta.
Kohta tietäjät tulevat Tähden kautta kaukomaalta, Idästä ilosydämmin. Sanan saatit Saalemihin. Jerusalmihin samahan, Johdattavat Jeebuksehen: "Kussas juutasten kuningas
Rangaisten minua ylenkatseellasi, jonka todella olin ansainnut, saatit minun ajattelemaan oloani, ja minä päätin tulla uudeksi mieheksi ja kutsuin itseni siis Uutiseksi, että olisi minulla oma nimi ja etten ikinä olisi sinulle häpeeksi, jollen onnistuisikaan. Jumalan avulla onnistuin sentään." "Miks'et hakenut minua kohta kotiin tultuasi, koska sen olisit voinut tehdä kunnialla?"
Teit nyt taimmoisen tarinan, Kumman aivan kuuluisamman, Kun saatit oman emosi, Oman valtavanhempasi Istumaan ikänsä kaiken Varsin vankihuonehessa, Hiirten surmana surussa, Pyyräsilmäin pyy'yksenä, Poikansa pahoista töistä, Oman lapsen laitoksista.
Sinä Greeta Haapasalo Saatit Suomen kanteleen Loukkahasta pöydän päähän Entiselle sijalleen. Nouse kansa, kaunistellos Vanha kannel uudestaan Tuorehella seppelellä Suruhuntu riisutaan! Niinkuin ylkä nuoruutensa Morsianta hehkuvaa, Niin nyt kohtaa kansanhenki Kanteletta sointuvaa. Kai'utellos, Suomen kansa, Kantelettas mahtavaa, Kunnes soinnut säveltesi Ajan aallot kuohuttaa! Kotiin.
Se mokoma!« ärjäsi Kyösti ja heitti vaimon eteen veneestä noudetut puut. «Ei hänellä ole hauskoja päiviä, sen sanot oikein. Mutta piru vieköön, ei hän vielä ole havainnut, ketä hän petti!« «Elä taasen rupea uhkaamaan! Tiedät itse, että minulla on paljon suurempi syy kostaa, mutta minä en puhu mitään«. «Niin sinä! Sinä olet hullu, kun saatit uskoa herroja ja semminkin semmoista herraa.
Sinä saatit minun pirullisessa ahneudessa halveksimaan siivoa, hyväntahtoista nuorukaista ja sen tähden saattamaan turmioon oman lapseni. Mitä nyt teen sinulle; mihin panen rikkauteni, koska minulla ei enää ole omaista. Voi armas Lyylini! Jos sinun takaisin saisin, niin olisin valmis uhraamaan kaikki, mitä minulla on. Mutta se on turhaa.