United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka Sir Peter oli niitä maalla asuvia herroja, jotka muutamain valtiollisten kielikellojen mielestä ovat sitä älyä paitsi, jota on muille yhteiskunnan jäsenille suotu, niin hänellä kuitenkin oli melkoinen määrä kirjallista oppia ja suuri taipumus spekulatiivisen filosofiian tutkimiseen.
»Kun raha maksetaan, niin ollaan me yhtä suuria herroja kuin muutkin...» »Täällä on kalliimpaa...» »Minnekäs me sitten?» »Mennään olutpuotiin...»
Ikävystyttäviä herroja aina kuohuvine rakkaudentunnustuksineen kielin ja katsein ja kädenpuristuksin! Herra Levonille oli kaikki se vierasta. Ja mitä Esteri ennen oli huomannut hänen katseessaan kuin pelottavaa, oli kadonnut, niin kuin hänen koivunlatvainen kumarruksensakin. Hän oli kuin itse tyyneys, joka liikkeessään ja sanoissaan.
"Koska tapahtuu se ensi kerran?" kysyi Kalle. "Silloin täytyy meidän tulla tänne!" "No", sanoi Witt, "ei se niin hädin tapahdu!" Uusi museo. Kuinka housut menivät rikki, ja kenenkä he tapasivat siellä. Sieltä menivät he uudelle museolle ja katselivat sen ulkoseinillä olevia maalauksia. Museon pääportailla seisoi joukko hienoja naisia ja herroja täydessä juhlapuvussa.
Niitä tuli valkosia neitosia ja monenvärisiä parasolleja, nuorukaisia, puseroihin ja polvipöksyihin puettuja, herroja ja rouvia. Kävivät katsomassa kevätpuroja, luulivat lampaita vasikoiksi, hyvin olivat sääliväisiä kaikkia elukoita kohtaan. »Aih, mikä ihana mänty! Katsokaa sen oksia, katsokaa kuinka voimakkaasti ne vääntyvät!» Semmoisia ne puhuivat.
Siinä oli silkkiin puettuja naisia, ryysyisiä kerjäläisiä, silinterihattuisia herroja, palvelijoita kaikki sekaisin, vierekkäin, mutta kumminkin suorissa riveissä, hyvässä järjestyksessä ja tarkkaan totellen komentosanoja. Kaikilla oli tavattoman hyvin hoidetut kapeat kädet ja nopeaan liikkuvat sormet. Taas kuului komentajan ääni: "Taskuvarkaat asentoon!"
Tuo tuntui jo nuhteelta. Eerikki, joka harvoin oli näin puheliaalla tuulella, päätti olla varuillaan ja jättää kuningattaren omaan arvoonsa. Mutta mitä kansa sanoo valtakunnanneuvostosta? kysyi mies, joka näytti mieltyvän nuorukaisen vilpittömyyteen. Kansa sanoo, että ne ovat korkeita herroja, vastasi Eerikki, omasta mielestään hyvinkin valtioviisaasti.
Ja herrat viis' semmoisista kuin matoista. ROUVA PENTTINEN. Niin sinä luulet, sen vuoksi kun et itse koskaan mitään huomaa. Mutta kyllä minä tiedän herroja, jotka panevat suuren arvon kaikelle, mikä näyttää hienolta ja komealta. Ja sitten se niin pistää silmään, kun kaikilla muilla on, eikä meillä. PENTTINEN. Milloinkahan ne sinun tarpeesi loppuvat?
Takaa-ajoa ei kuulunut sen enempää, eikä olisi hyvä ollutkaan meitä lähestyä, sillä me olimme nyt herroja, eikä poliisi halunnut koskaan sekaantua näihin toimiin, sillä heille olisi siitä ollut pelkkää vahinkoa eikä mitään hyötyä.
Hän sanoi, että heillä päin, Suomen rajan tuolla puolen, maat jaetaan talonpoikien kesken perheen suuruuden mukaan ja joka kymmenes vuosi. Vielä sanoi, että isä Tsaari aikoo kurittaa Suomen herroja, ottaa heiltä maat ja jakaa maattomille.