United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Valon säde välähti tuokioksi hänen tuuheitten kulmakarvojensa alta, ja hän nosti silmänsä minun puoleeni jotakin toivontapaista katseessaan. Mutta alakuloinen, tuskallinen näky palasi kohta hänen kasvoihinsa, ja kun täti Henderson ja Ewelyn nyt liittyivät meihin, hän ei enää puhunut mitään.
Tämän tarkan ja pitkällisen tutkiskelun perästä palasi hän majapaikkaan päin, ilo katseessaan ja mutisi: »Kuulkaapas! Me emme ole ehkä niinkään auttamattomasti hukassa!« Hän oli nyt päässyt selville karneron hyppäyksestä. Kun hän saapui majapaikalle, oli jo yö alkanut ja hän hämmästyi suuresti, kun don Estevanin teltan ulkopuolella kuuli erittäin vilkkaan ajatusten vaihdon sisältä.
Yhtenäisen ja täydellisen luonnon lakien pakosta se on suova kaiken todellisesti hyvän, jota sielussa on, maan ja taivaan rakastamalle ajattelijalle. Leo Tolstoi katsoo yli aikansa. Hänen katseessaan on etsijän ilme. Tolstoin elämä oli kahdeksankymmentäkaksi pitkää vuotta.
Hän koetti puhua niistä Karoliinalle, hän kertoi Snellmanin puheista, heidän innostuksestaan niihin tehtäviin, joita tämä oli heille suunnitellut. Karoliina kuunteli osanottavasti, mutta ei tempautunut mukaan, niinkuin Antero oli toivonut. Hänen katseessaan näytti olevan kuin säälivä kysymys: onko kaikki tuo nyt tarpeellista?
Hän tunsi, ettei mikään rakkauden tunnustus romaaneissa eikä todellisuudessa voinut olla tuollainen, vaan hän ei kuolemakseenkaan olisi voinut pukea tunteitaan muihin sanoihin. Elli katsoi ylös, ja hänen katseessaan kuvastui niin pohjaton, niin sanomaton kummastus, että siinä ei ollut sijaa millekään muulle.
Kunniaseppele sankari-ohimollanne, huudahti majurinrouva hurmaus katseessaan, kun hän lämpimästi ja uskollisesti ojensi kätensä kenraalille. Wrangel pusersi sitä ja katosi. Koko leiri oli joutunut liikkeelle valmistuaksensa matkaan. Tykit ja kuormasto täytyi jättää, koska niihin olisi kulunut liiaksi aikaa tässä kiireessä.
Jottako jokainen hänen sanansa, jokainen hänen ilmeensä minut saisi hämilleni: jottako minä jokaisessa hänen katseessaan tuntisin tappioni koko suuruuden? Ilman armoa! Ottakaa! Hän aikoo lähteä ajelemaan ja kaupunkia katselemaan. Teidän on lähdettävä hänen kanssaan. v. Ajelemaanko? Ja mitäs annatte, jos päästän teidät lähtemään kahden kesken? Minä jään kotia. v. Kahden kesken?
»Kai te ette minua tunne?» hän sanoi sänkyä lähestyen. Holt varjosti käsillään silmiään. »Niin niin nythän minä näen sehän on Kornelia Vik!» »Niin on.» Holt alkoi vanutella peitettä käsissään; hänen katseessaan oli jotain levotonta ja epäluuloista. »Kuka lähettää teidät vanhan Holtin luo?» »Minä tulen itsestäni.» Holt katsoi häneen vähän lempeämmin, mutta kärsimättömästi. »Ah vain niin.
Olgalle antoivat ensiksi kättä; hän ei sanonut heille mitään muuta kuin »hyvästi». Lieneekö sentään lisännyt: »ei kestä», tai jotain sinnepäin, kun he kiittivät. Yhtä vähäpuheinen oli Hanna, vaikka hänen katseessaan olisivat voineet lukea pienen arastelevan anteeksi-pyynnön, jos olisivat parempia ihmistuntijoita olleet.
Kenelm loi silmänsä tytön suloisiin kasvoihin ja hänen katseessaan oli jotakin, jota hyvin harvoin siinä nähtiin jotakin sitä selittämätöntä, sanomattoman inhimillistä sydämellisyyttä, jota hänen kaltaisensa filosofit eivät millään ehdoin ottaisi puolustaaksensa.