Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Maija Liisa vielä sanoi: »Kiitä Join herroja, kun mokomasta pääsit! Toista se on tämä Kenonen. Ennen tämä antaa itseään pieksää, kuin menee muita pieksämään.» Täytyi silloin Anna Liisankin myöntää: »Siivo mieshän se tämä Kenonen on ollut. Ihalainenhan se ja Vatanen sitä jo nuorenakin pieksivät, eikä se Kenonen silloinkaan muuta kuin voivotteli ja hierotti itsensä terveeksi.»
Molemmat pääsivät toiselle luokalle, ja entisistä marjapojista oli siis tullut koulupoikia. Kirkkaana kuin peili oli jää pohjois-sataman luistinradalla, ja luistelijoita tuli ehtimiseen. Siellä niitä näkyi neitosia ja herroja, koulutyttöjä ja poikia. Kaikki kiitivät kevyesti, ikäänkuin ilmassa.
Toiselta puolen hämmästyy Fritz välisti niistä katkerista tunteista herroja vastaan, jotka ilmestyvät talonpojissa; kuinka vuosisatojen vääryydet ovat muistissa säilyneet ja Lutherin nimeä etupäässä kunnioitetaan sen vuoksi, että otaksutaan, jotta hän, talonpojan poika, aikoo vapauttaa talonpojat.
En, hyvät ystävät olemme, mutta minä piilotan aarrettani... Hä, hä, jos äiti ... menisi Jumalan luo, niin ... hä hä; ei minä piilotan ruusuani. Hänen ei tarvitse enään karata jonkun herran takia. Luuletteko te, että hän pakenisi minua? Aivan varmaan, hän pelkää niin herroja, että hän karkaa maailman loppuun, päästäksensä niitä näkemästä ... niin, sen hän tekee. Oi todellakin?
Sikäli taas kuin rohkeus ja tarmo kasvaa, häviää epävarmuus. Mutta on olemassa toinenkin epävarmuuden syy. Se on löydettävissä meidän oman olemuksemme epäjärjestyksestä. Jos emme ole herroja talossamme, vaan kaikenlaiset tarkistamattomat vaikutelmat siellä saavat elämöidä, tulemme aina olemaan epävarmoja siitä, mitä meidän pitäisi tehdä, sillä emme tiedä, ketä ja mitä meidän pitäisi seurata.
Minä tahdon kehoittaa noita herroja, jotka, kuten sanotte, pitävät epäluuloa luvunlaskujen suhteen, tarkastamaan, eikö syntipukiksi sopisi tehdä joku muu kuin orpanani, mr Trevylyan." Sihtierin terävät, viekkaat ketunsilmät eivät voineet Ewelynin selkeää, avointa ja totista katsetta kestää.
"Sitte", jatkoi Kandelinska, "sanoi Karoliina heille tulleen paljon vieraita, kaupungin herroja ja muita tuntemattomiakin. Ne olivat siellä juoneet ja elämöineet, kunnes viimein rupesivat tappelemaan, ja Utriaiska parka oli koko ajan sydän sylissä istunut kamarinsa nurkassa ja itkenyt niin katkerasti, ettei ollut tahtonut vaatteitakaan päällensä saada.
Samassa tulivat herratkin metsästä juosten. Niistä ei ollut yksikään vanhan paroonin näköinen ... ei se toki vanhan paroonin poika tuolla tavalla taloon tulisikaan ... mitä lienevätkään muita herroja... Ja ukko oli vähän närkästynyt, kun kysyä kivahti: Kenen luvalla te täällä koirillanne minun elättejäni revitätte? Kenen luvallako? toisti eräs herroista hiukan ihmeissään.
Mutta kas vallesmannin Natta neiti, se miellytti. Mitä varten? Kun tukka aina oli käherrettynä otsalla, ja kun kaikki leningit tehtiin Helsingissä, viimeisen muodin mukaan. Ja kun hän oli iloinen ja mielisteli kaikkia herroja.
Blumin lapset olivat kasvaneet siinä luulossa, että "vanha" ja "nuori Dufva", joiksi näitä herroja sanottiin, olivat välttämättömiä vieraita kaikissa kesteissä, melkeinpä kuin pari onnea tuottavaa amulettia; siinä luulossa oli jotain salaperäistä, selittämätöntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät