United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies riippui tylsänä, yhä vieläkin katsellen Peteriä. Nopeasti Peter Halket polvistui ja otti veitsen vyöstään. Yht'äkkiä jalkoja sitovat remmit olivat poikki leikatut. Seuraavana hetkenä hän oli leikannut remmit vyötäisiltä ja kaulasta. Kaikki remmit putosivat maahan käsivarsista, ja mies seisoi vapaana. Ymmällään, tylsistyneenä hän seisoi siinä, pää vieläkin rinnalla, ja tuijotti Peteriin.
Hän ei jaksanut ryömiä edemmäksi, vaan laskeutui alas oven eteen, ja sinä yönä valkoinen mies ja musta mies makasivat vieretysten, kuolleina. Nuo molemmat olivat minun ystäviäni." "Se oli helkkarin reipas neekeri," sanoi Peter, "olen kuullut ennenkin samanlaisia juttuja heistä. Kerran eräs tyttö tapettiin, kun hän ei tahtonut ilmaista emäntänsä olopaikkaa.
Sir Peter: "Minä kysyn teiltä, maailmaa kokeneelta mieheltä, mitä minun teidän mielestänne tulee tehdä pojan kanssa. Lähetänkö minä hänet sellaisen opettajan tykö kuin tohtori neuvoo?
Vieras kohotti kätensä ylös puhuessaan, ja Peter näki että molemmissa oli vanhojen haavojen arpia.
On monta muuta keinoa maan pilaamiseen kuin lahjomiset," sanoi Kenelm lempeästi, ja se oli hänen ainoa apunsa yleiseen keskuspuheesen. Vasta sitten kun muut seuran jäsenet olivat lähteneet levolle, tapahtui se neuvottelu, jota Kenelm ikävöi ja Sir Peter pelkäsi.
Kolme kertaa sinä päivänä hän oli huomaavinaan palanneensa juuri samaan paikkaan, josta hän oli lähtenyt. Eikä hän tahtonut hyvin pitkällekään vaeltaa, sillä hän tiesi että hänen toverinsa palaisivat hakemaan häntä sinne, missä hänet oli viimeksi nähty, kun he illalla leirissä huomaisivat että häntä ei kuulunut. Ratsumies Peter Halket oli hyvin väsynyt.
Valo kapteenin teltasta valaisi pienen puun rungon selvästi, mutta teltasta ei kuulunut ääntä eikä liikettä. Hetkisen Peter Halket seisoi liikkumatta ja astui sitten puun luo. Musta mies riippui valkoista runkoa vastaan, niin tiiviisti siihen sidottuna, että hän näytti yhteenkasvaneelta siihen. Hänen kätensä olivat sidotut sivulle ja pää riippui rinnalla.
"Hyvä Sir Peter, minä olen aina ollut pahoillani siitä, että isä-vainajaani vieteltiin kukaties isällisestä huolesta minun luulluista oikeuksistani tähän onnettomaan ja turhaan käräjäjuttuun, jonka jälkeen ei kukaan voinut epäillä että te vihdoin luopuisitte jalomielisistä tuumistanne.
"Hiljaa, John," sanoi Sir Peter rauhoittavasti, "hiljaa, rakas sukulaiseni. Minun perilliseni ei tule kasvatettavaksi niinkuin pakana, ja Mivers vaan puhuu leikkiä meille. Kuulkaapas, Mivers, tunnetteko sattumalta ystävienne joukossa Londonissa jotakin miestä, joka, vaikka oppinut ja maailman mies, kumminkin vielä on kristitty?" "Sellainen kristitty kuin laki määrää?" "Noh niin."
Molemmat nuoret Cratchit'it nauroivat kauheasti, kun ajattelivat, että Peter'istä tulisi asiamies; ja Peter itse katseli miettiväisesti valkeaan kaulustensa välistä, ikäänkuin hän paraikaa tuumisi, mihin hän sijoittaisi pää-omansa, kun hän kerran saisi tuon päätä pyörryttävän palkan.