United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vaikka täällä on kalliimpaa", jatkoi konttoristin vaimo, "tulin minä kuitenkin tänne, koska olin päättänyt, ett'en koskaan enään käytä sitä kätilöä, joka kirvoitti minut pikku tytöstäni. Minä olin nähnyt liian paljon hänen luonaan, ja niin likaista ja niin paljon vastuksia!" "Kuka hän sitten oli?" kysyivät toiset. "Oh, ilkeä lurjus, jonka pitäisi olla linnassa.
Minä näen tässä, lapseni, monta loistavaa rubinia, monta hienoa ja tummaa helmeä ja monta smaragdia, jotka hohtavat ikäänkuin tähdet kaukaisessa erämaassa. Ne ovat oivallisia kiviä, vaan kuitenkin minä kaipaan yhtä juvelia, paljon kalliimpaa, jonka luulin olevan sinulla, David, kun annoin tämän korean seppeleen sinulle." "Miksi te siitä nimitätte?" "Kuuliaisuudeksi."
Juho oli syntynyt köyhistä wanhemmista, joilla ei ollut pojallensa perinnöksi jättää maallisia rikkauksia, mutta kumminkin oli heillä jättää hänelle jotain jalompaa ja kalliimpaa, nimittäin Jumalan pelkoa, jonka he istuttiwat poikansa sydämeen.
On tässä eestämme, Ja täss' on riemuus nauttinut, Ja tässä huolten huokaillut Tää kansa, kantain kuormaamme Jo ennen aikaamme. Täss' olla meidän mieluist' on. On kaikki suotuna; Vaikk' onni kuinka vaihtukoon, Maan saimme me, se meidän on, Maass' onko, ois mi kalliimpaa Ja tätä rakkaampaa?
"Sitä ei tarvitse kysyä; sanalla sanottu; minä en olisi tänään perintötalon isäntänä, jollei tyttärenne olisi minua siksi tehnyt." "Et suinkaan, Leena, ole Ristolle salaa rahaa lainannut," kysyi Tommi säikähtyen. "Ei rahaa," vastasi Risto, "mutta jotakin rahaa kalliimpaa, se on, halua ja mielenvoimaa hankkia itselleni omaa tupaa ja oma lupaa, se on ollut minun onneni tie tähän saakka."
Mutta junan lähdettyä ilmestyi vaunuun kaupustelija, jolta sain huonoja sikareja kalliilla hinnalla. Tupakka täällä maistaa liian väkevältä suomalaiseen suuhun sekä tuntuu jo Yhdysvalloissa ylen kalliilta, mutta Kanadan puolella se on vielä puolta kalliimpaa. Kaikki muukin junassa myytävä tavara oli meistä hirveän korkeissa hinnoissa.
Siis maat' en muuta tietää voi Savoa kalliimpaa, ja mulle ei mikään niin soi kaikesta, minkä Luoja loi, kuin: "armas Savonmaa!" Salomaa. Yht' ihanaisena, kuin sinut kerran näin, olet tuossa tai'an luomana taas, kaunoinen salomaa. Taas näen sun, mökin tyynen tuon, kukat, varjovat pensaat, lammen välkkyävän, vaarat korkeat nuo.
Lasiin on upotettu muutamia melkoisen kalliita helmiä. Eilen et halunnut ottaa minulta rannerengasta tahdotko tuon pullon?» »Sellaiset tuoksut kuin nämä parhaiten tuovat anteliaan Julian sen mieleen, joka ei voi nähdä. Ellei pullo ole liian kallis » »Oh! Minulla on tuhannen vielä kalliimpaa ota se, lapsi!» Nydia kiitti häntä ja pisti pullon poveensa.
Ne jätin, ne annoin pois. Sitä kaduinko? Minulle kalliimpaa oli aatoksen rauha, salomaa. Yks sentään salainen kaiho jäi poveeni piilemään: ne silmät välkehti siellä niin lempeään , se ääni helisi siellä, se armaani olla vois.. Viel' enkö sais kylät, kaupungit, jotk' annoin pois...? Karnevaaliyö. Veriruskeat pilvet kulkee yli kaupungin verkalleen.
Kun sota laaksoissamme soi, ja halla nälän tuskan toi, ken mittasi sen hurmehen ja kärsimykset sen? Täss' on sen veri virrannut hyväksi meidänkin, täss' iloaan on nauttinut ja tässä huoltaan huokaillut se kansa, jolle muinakin kuormamme pantihin. Tääll' olo meill' on verraton ja kaikki suotuisaa; vaikk' onni mikä tulkohon, maa, isänmaa se meillä on. Mi maailmass' on armaampaa ja mikä kalliimpaa!