United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
No mutta mihinkäs rouva jäi? ROUVA PENTTINEN. Esteitä kuuluu saaneen. Se nyt oli harmillista. Kuulitteko! Eipä rouva Fellman tullutkaan. Mitäs hän näiden luona rupeisi visiittiä käymään. En minäkään olisi tullut, mutta Ahlbom niin kiusasi, sanoi, että kun Penttinen nyt kumminkin on olevinaan kauppias, niin ei sovi loukata Ei taida tarvita esitellä, vai kuinka?
PENTTINEN. Minusta se on joutavaa. Tuo ajaa ihan saman asian. ROUVA PENTTINEN. Herra jesta, kuinka sinä aina olet itsepäinen. Ajatteles, jos tässä vielä saadaan niin hieno mies kuin tohtori Spruuper vävypojaksi ja meillä tuommoinen matto! Kunhan ei vaan säikähtyisi pois heti, kun sen näkee. Luulee meitä vielä niin köyhiksi, ettemme jaksa saada parempaa. PENTTINEN. Ei hän sitä huomaakaan.
Moukka on moukka, ja se pistää esille joka paikassa. ROUVA RANK. Mutta miltähän se eukko näyttää Pariisi-leningissä? Syntyy sitä siinä katsella, entistä piikaa. Niin, ei ole kovinkaan monta vuotta siitä kun rouva oli piikana ja herra renkinä. Minä vielä vallan hyvin muistan ne ajat. ROUVA LINDEMAN. Muistan tok' minäkin. Makasiinirenkinä oli Penttinen täällä kauppias Nuutisessa.
Kun on aivan outo. Mistä saitte sen tietää? ROUVA PENTTINEN. Mistäkö saimme tietää? Kun oli luvannut papalle eilen illalla Wellmanissa. FANNY. Ei suinkaan isä häntä kutsunut? ROUVA PENTTINEN. Isä? Muista nyt kerrankin sanoa »pappa» eikä aina »isä». Niin kutsunutko? Totta kait hän kutsui. Kutsututhan ne ovat muutkin. FANNY. Minkätähden? Voi, minkätähden? ROUVA PENTTINEN. Ja sitä sinä kysyt?
Kuinkas kauvan siitä on, kuin tuo ostettiin? Tuskin vuottakaan. ROUVA PENTTINEN. Sepä kun oli alun alkain niin huono hamppuinen vaan, ei maksanut kuin kaksitoista markkaa. Näkisit minkälainen Ahlpummiin on tullut. Se pitää olla niin kaunis, ettei mihin panna. Semmoinen, miksi se sitä nyt sanoikaan ? Rössel matto vai oliko se Sprössel matto, niin Sprössel matto se oli.
ROUVA PENTTINEN. Tässähän minä tätä nyt tuon vihdoin ja viimein. Se on niin soma tämä meidän Vanny, että sitä ei tahdo millään saada panemaan parempaa vaatetta päällensä, vaikka hänellä kyllä on leninkiä, jos minkälaisia, toinen toistaan komeampia ja kalliimpia. Nytkin minun täytyi aivan pakottamalla pakottaa, hän vaan soti vastaan ja milt'ei itkua pusersi.
ROUVA PENTTINEN. Niin mistä se olikaan tuo tilattu Parr Parr ROUVA AHLBOM. Pariisista. Sieltä, josta teidän Bryssel-matto. Ja paljonko maksoi? ROUVA AHLBOM. Maksoihan se toista sataa markkaa. ROUVA PENTTINEN. Voi, voi, vai toista sataa markkaa! Toista sataa! No mutta mitä se tekee. Voihan sitä säästää jossain muussa. Eikä se kauppiaan rahoissa paljon tunnu.
ROUVA PENTTINEN. Mutta mahtoi se olla rumaa? RIIKKA. No, sen pit' olla niin rummoo, niin rummoo, ettei mihin panna. ROUVA PENTTINEN. Sitä varten ne ne asettavatkin niin alas, ettei näkyisi kadulle. RIIKKA. Sitä varten, tietysti. Ja entäs kun sisässähi ol' pantuna niin paljon kasvia etteen, ettei niitä ensinkään sieltä erottanut. Mutta minäpä menin sinne taakse ja katoin.
Oletko hassumpaa kuullut? Meidän Vanny Pöllismäelle! PENTTINEN. Elkööt nuolasko ennenkuin tipahtaa. FANNY. Mutta kyllä minun tekisi sinne vähän mieleni, pappa. Kuka tietää, jos en sitten saakaan mitään virkaa. PENTTINEN. Virasta vähät. Sinun ei tarvitse leipäsi eteen tehdä työtä, jaksan minä aina sinut elättää, jos niiks' tulee. FANNY. Ettäkö olisin sitten laiskana täällä kotona?
ROUVA PENTTINEN. Sitä kun, näes, on ihmisellä makua, niin saahan sitä. Mutta ovatkohan nämä nyt yhtä kauniit, kuin kauppaneuvoksen kartiinit tuolla kadun toisella puolen? Mitä luulet? RIIKKA. Voi, ne tok' on paljon kauniimmat. Eihän niillä ook' tuommoisia punasia silkkinauhojakaan. Ja nehän ne juur' tekkövät paljon assiaan. Niin, mitä niillä oikeastaan lienee siellä kiinnipitimenä?