United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensimäinen näytös alkoi sillä että kymmenenkunta patalakkista urosta ja tinarintaista impeä oli kokoontunut karkeloimaan Pohjolan pirtissä, ja sitten Tyytymätön murina monelta eri taholta pöydän ympäriltä keskeytti hänen selityksensä. Meitä oli kahdeksan, jotka nousimme seisomaan ja sanoimme suoraan Jannelle että hänen ei sopinut ajatella enää tuota aihetta.
Siitä vanha Väinämöinen, Laulaja i'än ikuinen, Itse otti ontelonsa, Hau'inruotaisen romunsa; Alkoi soitella somasti Kajahella kaunihisti, Itkulle inehmot työnsi. Ei ollut sitä urosta, Eikä miestä naisellista, Ollut ei miestä, eikä naista Eikä kassan kantajata, Kellen ei itkuksi käynyt, Kenen ei sy'äntä sulanut Soitanto sulan urohon, Vienot virret Väinämöisen.
Tuo, Sinikka, oltta tänne, Haarikka urosta kohden! Sinikka tuo olutta. Näittekö kylissä Kirrin? SORMO. Kirrin on kipeä mieli. Siellä se kuleksi kurja Neuvotonna, toivotonna. NUORI JOUKO. Eikä lähtenyt keralla? SORMO. Ei keralla; yksin lähti Metsätietä uhkamielin, Siskoas surulla muisti, Sinua kovin kiroili Pettäjäksi. NUORI JOUKO. Taaton poika! Pettäjäksikö minua?
Milloin laulajat väsähti, Silloin torvet, sarvet soivat, Helskyivät hevosten kellot, Metsänlaulajat liversi. LOKKA. Kiitos, mies hyväsanainen! Tytöt, ruokkikaa urosta! Nyt nuoret iloita voivat. Lasten onni on emonkin. Tämänkö, emo, asetan Nuorikkojen noustavaksi Korjasta kotipihalle? LOKKA. Niin aseta, Anjaseni. Sehän on vaippa sun tekosi. Käsin lämpimin taluta Yli kynnyksen kälysi.
KULLERVO. On sydäntä surrakseni. Kohoten. Mut on kostonkin sydäntä. En voi korpehen vajota Toimetonna, tarmotonna. Rintani palava kiihko Sotatulta roihuavi. Sen rajupaloksi päästän, Sillä kostan korkeasti Isän kohlut, maammon mahlat, Kiitän Untamo urosta Kurjist' orjanpäivistäni. ARMI. Nyt elä sotia jatka, Syyllisenä, tahrattuna, Nyt epäilen onneasi.
Tuosta suuttui suuri miesi, Ruotus julmaksi rupesi, Suoritti soan tulisen, Päälle kaulan kaikkivallan; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Luojan surmaksi sukesi, Katomaksi kaikkivallan.
Se siihen sike'in nukkui, vaipui maata vatsallehen kirjavan kiven selälle, paaen paksun pallealle. Siinä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen. Ei ollut sitä urosta eikä miestä urheata, ollut ei miestä eikä naista eikä kassan kantajata, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut.
Siitä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen; ei ollut sitä urosta, ollut ei miestä eikä naista, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. Ve'et pyöri silmistänsä kaunihille kasvoillensa, rehe'ille rinnoillensa, päteville polvillensa, jalkapöy'iile jaloille, maahan alle jalkojensa, läpi viien villavaipan, sarkakauhtanan kaheksan.
Terve teille ja hyvästi, jalo isä! ja te, nuoret uroot! Kuin kevättuuli taas puhaltaa, olkaa tervetulleet vieraspitoihin minun linnaani! Uljain askelin morsian käsivarrellaan, vetäytyi hän linnasta, miestensä seurassa. Rannalla, missä laivat olivat valmiina, seisoi Alf-orja. Miekka kädessä astui hän urosta vastaan, kohotti miekan hänen otsaansa kohden ja huusi: Naisryöstäjä!
Hyvin muistossa pidettävä sananlasku kumppaleja valitessa. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi. Niinpä kyllä ei taidakaan moni tyttö naidessa paljon lukua pitää, mimmoisen saapi, kun vaan saapikin miehen. Kun on usma uunna vuonna, silloin halla Heinäkuussa, talvi keskellä keseä. Niin sanotaan, vaan muuten ei aina ole ilmanmerkkeihin ja vanhoin sanoihin luottamista.