United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen olisi ollut helppo ainakin näennäisesti syyttömyyttään puolustaa, ja minä en tahtonut sanasodassakaan jäädä tappiolle. Kuljin pää pilvessä aamusta iltaan nähdessäni, kuinka kilpailijani loisti voitonriemusta. En tiedä, missä määrin hän oli mieheeni rakastunut, mutta epäilen, että häntä johti yhtä paljon turhamaisuus ja kiusanteon halu kuin totinen tunne.
Dora katsoi sen ainoaksi tunteitten rikkomistavaksi, jonka hän huomasi joka päivä kalvavan ystävänsä mieltä. Hän kertoi kaikki. Kertomus loppui; mutta Annette vielä istui ja ikäänkuin kuunteli. "Nyt se on loppunut," sanoi Dora läähättäen. "Niin, se on loppunut, kun minä vaan uskoisin historian. Minä epäilen sitä, minä kysyn Hjalmarilta."
Teidän laulunne on parempi vastaus niihin ihmisen kysymyksiin, jotka hän tekee itsellensä, kuin hän milloinkaan voi käeltä saada." "Minä epäilen sitä," sanoi laulaja. "Laulu on korkeintaan vaan Luonnon sydämestä tulevan äänen kaiku.
Mutta hän puhui tuskin koskaan minä epäilen, josko kertaakaan poikaansa jollakin tavalla mainitsematta. Minä näin selvästi, että tämä oli se tehtävä, joka oli hänelle annettu. Tätä kesti maata-panon aikaan saakka.
«Olen melkein vakuutettu siitä, että huolellinen hoito, sopiva ruoka ja ennen kaikkea ystävällinen käytös vielä voivat saada Saaran terveeksi. Mutta nyt hän on niin heikko, että meidän on mahdotonta ajatellakaan matkustamista muutaman päivän perästä. Ja kaikissa tapauksissa epäilen suuresti saammeko hänet mukaamme ellette, isä, itse tule häntä noutamaan.
Ei vaimoni minä uneksuin patriarkallista valtiota mutta, näes, me olemme tulleet kauppavaltioon ja minä epäilen. Mutta, Emma me puhuimme Feliks'istä oletko huomannut? Mitä? Näetkös tuolla kaukana kukkien joukossa. Isän-isä niin ah niin Feliks on hänen näköisensä.
Sentähden, että sinun mielitekosi saattavat mennä liian kauvaksi, vastasi Bonacieux riemullisena, ja minä epäilen niitä. Minä jätän siis asian siksensä, sanoi nuori vaimo huoaten, olkoon sitten, elkäämmekä puhuko siitä enää.
Silloin olisit varmaan saanut osasi hänen kohteliaisuuksistaan. Olisi hauska tietää, mitä hän oikeastaan ajattelee meistä kahdesta. Mitäkö hän ajattelee? Niin, onko hän vielä tullut huomanneeksi, miksi hänestä ensin tuli valtionkavaltaja ja sitten hullu. Epäilen sitä. Ja miksi hän saa kiittää juuri meitä kahta noista molemmista ylennyksistään.
Minä pahoin epäilen", jatkoi äitini hetken ääneti oltuansa, "että hän pari vuotta sitten, Karolinan vielä ollessa vallan nuori, musersi tykkänään itse elon-hermon hänessä". "Sinä tarkoitat, että hänellä olisi ollut joku lemmitty, jota hän ei saanut?" "Niin, mutta minä toivon, että tämä lempi jo on haihtunut tykkänään pois, tahi tukehtunut itsehensä; mahdollisesti niin onkin.
Sitte otti hän sormuksen, antoi sen pari kertaa kimallella lampunvalossa ja tarkasteli sitä uudestaan. Niin, sanoi hän lopuksi kääntyen minuun, kummallinen hymy huulillaan, se osoitti tuttavallisuutta, alentuvaisuutta, salaista ymmärtämistä ja halveksumista, korkein mitä voin tarjota on sata kruunua ... mutta epäilen voinko antaa sitäkään. Pitääkö se päättää nyt aivan heti?