United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja missä muinoin vallitsi ainoastaan kurjuus ja telottajavallan kauhu, siellä kuuluu nyt rauhan vienot äänet ja lauletaan voittolauluja päättyneestä taistelusta. Sprengtport. Mitä tuo tähän kuuluu? Attila. Se on kehoitus menneisyydestä; teidän sankarisukunne tahtoo kutsua teitä töihin semmoisiin, jotka kysyvät suurmiestä. Mitä Hollanti kärsi, sitä kärsii Suomi nyt.
Kuulla ehkä voisin noin elon alku-äänet vienot, pyhät, puhtaat, hellät, hienot, niinkuin lasna, kulta-hasna, kun ma äidin rintaa join. KADOTETTU YST
Me oomme kumpainenkin syntyneet tuoll lehtolahden tyynen rantamalla ja kummun kuusta lasna kuunnelleet ja leikkinehet rantakoivun alla. Näin vieri vienot leikkivuodet nuo ja lapsuus lensi niinkuin perhon lempi ja koitti aavistusten aika tuo, kun kevät kutsui, mutta umppu empi. Jäi silloin lapsen leikit.
Plaudite montes, Ludite fontes, Resonent valles, Repetant colles: Io revixit, Sicuti dixit, Pius illaesus, Funere Jesus. Seoitate taivaat! Kaikuos ilma! Riemuelkoot nyt Kaikk' osat maan! Raivojen myrskyn Valta on laannut, Palmut ne kasvaa Hää-puvussaan. Taas kevät tulkoon Kukkaisa, runsas, Kaunihit nouskoot Maast' orahat! Orvokit vienot, Valkeat vuokot, Liljat ja ruusut Hohtelevat!
Heidän haastelunsa ja askeleensa keskeytti väentungos eräällä torilla, jossa kolme katua yhtyi; siinä seisoi valoisan, soman temppelin pylväistön varjossa nuori tyttö oikeassa kädessä kukkaskori ja vasemmassa pieni kolmikielinen soittovehe, jonka matalat ja vienot äänet säestivät hänen rajua ja puolibarbarista lauluaan.
Hän säpsähtää ja kohottaa katseensa hänen edessään seisoo vanha pihlaja, suurena ja mahtavana, muuan alaspainunut oksa vielä hiljalleen hänen päänsä kohdalla keinuen. Hän seisoo hetkisen kuin lamautuneena, ja hänen mielensä läpi kiitää elosalamoina kevät, auringonpaiste ja vienot kuiskaukset.
Nyt armain ilmein, viehäkkeessään, kuin taivaan-kuvan ihanan. ja rusoposkin kainoin, eessään hän näkee immen seisovan. Hän punehtuu, kun neidon kohtaa, ja hymy hänet hehkuun luo; kauniimmat ruusut, jotka hohtaa, hän lemmitylleen rintaan tuo. Oi, sulo toiveet, kaihot vienot ens lemmen kulta-aikojen!
CLEOPATRA. Lienteää kuin voide. Suloista niinkuin ilma, ihanaa Antonius, oi! Oi, tule vielä sinä! CHARMIANA. Täss' inhass' elämässä? Hyvästi vain! Nyt, surma, pöyhkeile! Sait omaksesi naisen, joll' ei vertaa. Nyt umpeen, vienot ikkunat! Kallellaan on kruunu; Asetan paikoilleen sen; sitten leikkiin! 1 VAHTIMIES. Miss' ompi kuningatar? CHARMIANA. Vait! Hän nukkuu. 1 VAHTIMIES. Caesarilt' airut
Mutta poistui viimein naisten joukko, Niinmyös impi heidän seurassans, Toki leikittelit kerran vielä Vienot sormet ruususolmulla. Silmäns heitti hän viel nuorukaiseen, Poskil leimui kaino punerrus. Kaksi aamutähtee sillon peittyi Metsän reunaan pilvis ruusujen. Mutta harhaellen puiston yössä Nuorukainen kauvan käyskeli; Kalliol korkeel viimein seisoi, Meri aava alla aaltoili.
Talo puuntaa rantamalla, kesä-ilta lankeaa, hehkuu kuuset kukkulalla päivän viime suudelmaa, lahden laine pitkä päilyy, kaukaa käenkukku soi, ulapalla purje häilyy, saaret hiljaa unelmoi. Saapuu työstä niittykansa päivän kortta kaattuaan, istuu vallat kuistillansa riippumatot maattuaan, naiset kauniit, herrat hienot, keskikesäin vierahat, posket puhtaat, äänet vienot, sormet hoikat, soreat.