United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me jätämme kertomisen laulajaisista ja niistä serenaadeista, jotka nytkin tulivat tyttöjemme osaksi, ja sanomme vaan, että laulajat lauloivat itsensä sekä nuorten että vanhojen sydämmiin. Jos siihen lisäämme, että nämät kahdeksan nuorukaista olivat erinomaisen siivoja ja somia, niin että he tekivät kunniaa koko ylioppilaskunnalle, niin oli luonnollista, että heitä hyväiltiin ja mieliteltiin.
Tämän kerskurin kanssa illastellessamme kuulimme kitarrilla soitettavan ja kastanjisilla napsutettavan, ja heti sen jälkeen äänistön, joka lauloi erästä kansan-nuottia. Isäntämme oli nimittäin koonnut kaikki laulajat, kaikki soittoniekat ja kaikki maaseudun kaunottaret lähiseudulta, ja mentyämme kartanolle, tarjousi meille kohtaus tosi-hispanialaiseen laatuun iloinen.
Myötäänsä kieltäen muka tahtovansa pilata "laulun sieveyttä" ottamalla osaa siihen ja osoittaen syvimpää ylenkatsetta sävelikköä ja muita soitannon alkeis-perustuksia vastaan jotka myös todellakin harvoin huvittavat sellaisia, jotka ainoastansa kuulijoina läsnä olevat piti Janne alusta alkaen koko tämän tuuman turhana yrityksenä ja kaikki laulajat olivat hänen mielestään ulvovaisia munkkeja.
Koko viikon viipyivät laulajat X:ssä, jossa he antoivat kolme laulajaista ja kutsuttiin yhtä moniin tanssiaisiin. Vihdoin täytyi heidän matkustaa eteenpäin. Sepä oli vaikea hetki näille nuorille impyeille, jotka olivat olleet ilmitulessa iloisten hilpeiden nuorukaisten tähden.
Nähtyään ihmisjoukon haudan ympärillä rovasti astui nyt avoimen haudan partaalle ja piti pitkän puheen, jonka loputtua laulajat lukkarin johdolla neliäänisesti lauloivat virren: 'Mä että täältä erkanen. Ja sitten ruumista hautaan laskettaessa laulettiin: 'Vaipuos, vaivu synnyinmaasi helmaan.
Näkemään, kuinka tupa kokoontuu kansaa täyteen ... kaikki eivät sinne mahdukaan ... ja siellä sisällä vanhat laulajat, sormet sormien lomassa, esittävät osia maailman luomisesta, Väinämöisestä, Ilmarisesta, Kullervon kurjasta kohtalosta, Sammon ryöstöstä ja Pohjolan häistä.
Selma oli siis varsin tyytyväinen voittoonsa ja oli pelkkänä sydämmellisyytenä eukkoa kohtaan, lauloi ja hyppi tuon kovan rouvan ympärillä niinkuin pieni, suloinen kesälintu. Tulonsa jälkeisenä päivänä antoivat laulajat ensimmäiset laulajaisensa.
Noin kymmenen tienoissa iltayöstä jo alkoi kuulua räikeämpiä ääniä, rattaiden jyräkkää ja laulua. Sen tunsi kuitenkin heti, että nuo laulajat olivat vielä miehiä, sillä usein helähti raikas sävel kauniisti ja kuulosti siltä kuin se olisi tulkinnut jonkinlaista viatonta sydämen iloa. Ne olivat enimmäkseen vasta pieniä, noin yhden, kahden ja kolmen hevosen joukkoja. Mutta niihin liittyi uusia.
"Tuo tuolla on urhoollinen Teja, musta kreivi, kuten laulajat sanovat." "Mitä asiaa sinulla on kuninkaalle, poika?" "Pyrin taistelemaan hänen puolestaan." "Sinä olet vielä liian nuori ja hento. "Mene vielä paimentamaan vuohiasi ja palaa parin vuoden perästä." "Olen vielä nuori, mutta heikko minä en ole. "Vuohia olen jo kyllikseni paimentanut. "Haa, nyt näenkin. Tuo on kuningas."
V. 1841 pidetyissä luennoissansa Castrénkin lausui yllämainitusta hiukan eroavan käsityksen asiasta. Minkälainen käsitys asiasta sitten on niillä, joiden kautta vanha sankarirunoelmamme on säilynyt, kulkien polvikunnasta polvikuntaan pyhänä perintönä? Mitä tietävät, mitä sanovat Kalevalan laulajat itse yhteydestä näissä runoissansa?