United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne tiedot, joita pastorille on laitettu, eivät ole sen parempia kuin Kirrin, Katrun, Lillun ja Rehkosen joukon vehkeitä. Kirri on pakoittanut Martin kirjoittamaan epäyskirjan, jonka hän on sitten vienyt pastorille.
Kun aamu tuli, oli Martti niin umpimielinen, ett'ei kukaan kuullut hänen sanovan eli puhuvan yhtäkään sanaa; tavallisesti söi hän eineensä, otti kirveen käteensä ja meni rantteelle hakkaamaan. Melkeen samassa tuokiossa tuli Kirrin ja Katrun nuorempi poika, Esko, huoneesen; hän oli tuiki hätääntyneen ja tyhmistyneen näköinen. "No, mitä nyt?" kysyi Kirri.
"Nyt rupean paljon ymmärtämään: se ei ole ollut Aina, joka Martin kamarissa yöllä on kulkenut, hän on ollut Kolkki itse ja hänkin hyvässä tarkoituksessa", sanoi Kirri, ikäänkuin hän ei olisi kuullutkaan Katrun puhetta. "Aina jumaliste Aina se on ollut, kyllähän Lillu Ainan tuntee", sanoi Kirsti hätäyksissään, kun kuuli Kirrin rupeavan luovimaan toisaalle päin.
Lillun puheet olivat aivan yhtäpitäviä naapurin Pirkon ja Kirstin puhetten kanssa, ja moni muu on puhunut samaan suuntaan", puollusteli Katru mielipiteitään, peläten Kirrin kääntyvän vastakkaiseksi hänen toimilleen, naapurin Maijan puhetten tähden. "Mutta minä pidän naapurin Maijan rehellisempänä ihmisenä, kuin yhdenkään heistä", sanoi Kirri lujasti. "Voi sinua!
VANHA JOUKO. Kuule, poika! Minuss' ei kevät herätä, Ei haluja, ei himoja. Herätti toki kipuja, Tuskia unettomia Ilmoja ennustamaan; Muistoja herätti monta Nuoria varoittamaan: Menet kerskaten sotahan, Silmäpuolena palajat. Höpiset, isäni vanha! Keskustelee Kirrin kanssa. Miksi et minua, kevät, Päästä orjan pälkähästä? Ikävän herätit hurjan, Tuskan toivottoman, kurjan. Epätoivoisesti.
Kun vihdoin koirat tulivat luokseni, niin hauskaa oli meistä tavata toisemme; minua peloitti jo että ne olivat joutuneet susien saaliiksi, sillä monet kerrat olin päivän kuluessa tavannut niiden jälkiä. Kaulavitjastaan oli Kepin onnistunut päästä erilleen. Väki oli jo maata paneutunut, kun saavuimme Kirrin kylään, josta tämä metsänkaistale Harvialan maata on saanut nimensä.
Hän seisahtui porstuaan ja alkoi itsekseen ääneensä puhumaan. "Voi piru toki, kohta ovat kaikki papillakin tietona! Jos he vielä päälliseksi saavat tietää, että minä neuvoin Kirrin varastamaan Martin perintökuitin ja vaatimaan häneltä epäyskirjan, niin olen minä huutavassa hukassa. Ei, ei, niitä eivät he saa tietoonsa, sillä Kirri ei sano niitä, ei koskaan.
Asian selittäjänä oli vanha ja vakanen seurakunnan kanttori. Hän otti nuuskatousansa esille, otti siitä juhlallisesti hyppysellisen nuuskaa ja veti sen hyvin miettiväisen näköisenä nokkaansa. Sitten kääntyi hän Kirrin puoleen ja sanoi: "kuinka minä tämän päivän ottaisin lukuun, jota ei vielä ole elettykään?"
"Kyllä minä laitan Lillun tänne; hän näkyikin juuri tulevan meille", sanoi Kirsti ja lähti pois tohisten ja iloissaan, kun tiesi saavansa taas oivallista vatkutus-alaa, jonka hän luuli Kirrin vähän selvinneen ymmärryksen vuoksi jo kaikki tässä asiassa menettäneensä. Samassa tuli Martti huoneesen, nilkuttaen; Katru myös tuli. "Minkä vuoksi isä minun tänne kutsui?" kysyi Martti.
Luultavasti on Esko siellä käydessään osannut tehdä sitä samaa, mitä on meidän nähnyt täällä kotona tekevän, ja puhua sitä, jota on kuullut meidän puhuvan, ja silti en saatt..." Samassa tuokiossa töytäsi Pirko huoneesen, niinkuin suuri tuulispää, jonkatähden Kirrin puhe jäi kesken. "Voi s a! Oletteko pirumpaa koskaan kuulleet?