United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinikka oli hänet määritellyt, koonnut ja rajoittanut, pannut kuin silmälaput hänen sinne tänne sinkoutuvalle katseelleen ja vaatinut hänen kiinteästi ja voimakkaasti yhteen suuntaan katsomaan. Silloin hän oli jättänyt hallinnollisen alansa, joka saattoi tarjota vain hitaita, joskin helposti leikattavia laakereita hänen kärsimättömälle kunnianhimolleen.
KERTTU: Mikä hänellä on? Terve kuin pukki. Siinä vain suotta kuvattelee. Kah, nousetko! Eikö ole sanasta apua? INKO: I-ihmiset, hyvät ihmiset Kerttu sulkee oven vihaisesti heidän perästään. Inko vaipuu väsyneenä lautsalle ovensuuhun. SINIKKA (sulatellen hänen sormiaan): Elätkö vielä, armas?
Minä puolestani, kuten jo sanoin, pidän kiinni ainoastaan tosiasioista. Ja tosiasiat ovat? Nämä: Rouva Sinikka on karannut miehensä luota... Samassa hetkessä taikka ainakin samoina minuutteina kuin tuo mies on murhattu... Kuollut, käyttääksemme oikeata sanaa. Se on ensimäinen kohta. Ja toinen on? Hän on karannut yhdessä miehensä serkun kanssa...
Kurja tässä on elämä Onnetonna, olvetonna. Sääli kuoliakin urohon, Joka on muita muhkeampi: Jäisi metsä miestä vaille, Joukola urosta vaille. Mokoma pojan porilas! NUORI JOUKO. Mut on murhetta elämä: Siskon vie vihainen koira Juhlivasta Joukolasta. Häpeäksi käy elämä Voitettuna, armoin alla. Tuo olutta, orjapiika! SINIKKA. Tupa on ensin laitettava Koreaksi häätuvaksi.
KERTTU: Katsomaan jänislankojaan? LALLI: Lie mennyt rihmojaan kokemaan. LALLI: Sinikka tekee sen niin mielellään. KERTTU: Sen kyllä uskon. Mutta oletko tuuminut tuota, miksi hänestä nyt äkkiä on tullut niin innokas metsänkävijä? LALLI: Kah, ihana on kulkea illan kuutamolla. KERTTU: Luulet hänen erässä kulkevan? Kun ei itse sattuisi satimeen! Pitää herkät hiiren korvat. Välttää erämiesten ansapuut.
Mi-minä, minä tiesin, hän jatkoi katkonaisesti, että sinä rakastit häntä nuoruudessasi. Ja minä tiesin, että hän ... hän rakasti myös sinua. Rouva Sinikka! Ah, hän ... hän oli sinun arvoisesi! Me olimme kaikki rakastuneet häneen. Mu-mutta hän valitsi sinut.
KERTTU: Lappi oli lumonnut sinut. Silloin minä tunsin, että elämä pakeni minusta ja sen sijaan tuli jotakin outoa, jota minä en tiedä vielä, mitä se on. Se on suuri kuin yö ja korkea kuin Kotavuori. Mutta miksi eivät mitkään tähdet tuiki siellä? Vaitiolo. SINIKKA: Isä! Mistä olet saanut tuon lakin? SINIKKA: Miksi pidät sitä päässäsi? Anna, minä otan sen pois. LALLI: Ei, ei.
KERTTU: Nuku, lapseni, nuku! SINIKKA:
Palajaa hetken perästä takaisin ja yrittää lähestyä äitiään. SINIKKA (arasti):
LALLI: Ja sinä tahdot seurata häntä? SINIKKA: Sanoitko jotakin, isä? LALLI: En mitään. Milloin tulee hän sinua pyytämään? LALLI: Nyt? Heti? SINIKKA: Niin. Mitäs minusta! Hän on tervetullut minun kattoni alle. KERTTU tulee takaisin ja istuu entiselle paikalleen karsinanpuolelle. SINIKKA palajaa takaisin värttinänsä ääreen. LALLI: Noh, näkyikö kyöpeleitä? LALLI: Terve tulijalle. Saloilta matka käy?