Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
He olivat kuin kaksi puuta, joiden juuret olivat yhteen kietoutuneet, mutta kumpikin oman luontonsa ja elämänpaatensa painosta eri teitä oman voimansa korkeuteen kohonneet. Rouva Sinikka oli omassa kaksintaistelussaan vain nuortunut, vain karaistunut, vain petomaistunut. Nyt oli hänen yksilöllinen mahtipontensa jo suorastaan yhteiskunnalle vaarallinen.
Hänen, Paavo Kontion, yksinkertainen velvollisuus oli ensin luoda hänen arvoisensa jalusta, hänen arvoisensa valta-istuin, ennen kuin hän hyvällä omallatunnolla voisi pyytää sydämensä valittua sille sijoittumaan. Sinikka oli hänelle kaikki kaikessa.
SINIKKA: Isä! Mehän täällä vaan olemme. LALLI: Olet oikeassa. Nyt nähdään, tokko potkee miehen suksi. KERTTU: Et enää saavuta heitä. Esirippu. NELJ
Minä hevosta hoputin, Köyliön järven jäällä se kuoliaaksi kaatui. KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siitä ei Lalli sinulle hyvää laula. INKO: Siinä vasta tohdin jälelleni katsahtaa... KERTTU: Noh? SINIKKA: Hyvä, että hengissä pääsit. KERTTU: Kuinka? INKO: Siinä körötti reen perässä pyhä mies, kaapuunsa käärittynä, kuten oli lähtiessä tuohon istahtanut. KERTTU: Häh? SINIKKA: Ei päätä?
Aina vähän, aina vähän. Ja nainen, joka näkyi menevän hänen rinnallaan puutarhaan...? Hän on kyllä meidän yhteisiä nuoruuden tuttujamme. Olet sinäkin monta kukkavihkoa haaskannut hänelle. Rouva Sinikka? Oikein arvattu, Kuusiston kartanon emäntä. Taisit sinäkin aikoinasi olla vähän niinkuin pikiintynyt häneen? Taisin olla. He ovat täällä sinun vierainasi? Niin.
Ne olivat olleet heidän onnellisimpia aikojaan. He olivat kävelleet, he olivat keskustelleet, he olivat lukeneet ja haaveksineet yksissä, vieläpä työskennelleetkin, sillä Sinikka ei esittänyt mitään uutta osaa, jota hän ei sitä ennen olisi tuhanteen kertaan pohtinut, tutkinut ja eritellyt Paavo Kontion kanssa.
KERTTU: On voinut joku muukin olla. INKO: Ei ollut ihmisen näköinen se. Pää pilviä piteli, taivas myrskynä perässä tuli. KERTTU: Lie ollut Lappi hiihtämässä. SINIKKA: Varmaan oli korven Kaikkivalta kulkemassa. INKO: Kuolema se oli. Vihurina vastaan vihelsi. SINIKKA:
Kansantaloudelliset tieteet olivat tuntuneet hänestä siihen sopivimmilta, jotapaitsi ne aina olivat häntä erikoisesti viehättäneet. Niiden ala oli meidän maassamme vielä aivan raivaamaton ja näytti odottavan vain asiaansa innostunutta, tarmokasta uranuurtajaa. Samaan aikaan oli myös Sinikka kulkenut voitosta voittoon.
KERTTU: Eipähän se liene ensi kertaa tapahtunut. SINIKKA: Ilta oli niin ihana... KERTTU: ... ja veri niin vetävä! SINIKKA vaikenee ja painaa päänsä alas. KERTTU: Kovinpa poskesi palavatkin. Lienet lujastikin hiihtänyt? KERTTU: Kilpaa kuvajaisesi kanssa? SINIKKA: Kuva ? KERTTU: Niin sitä isäsi arvelikin tässä. SINIKKA katsoo säpsähtäen isäänsä ja vaikenee.
Täytyi ensin ansaita rahaa, paljon rahaa! Eihän heidän, hänen ja Sinikan, sopinut niinkuin monen muun naimisiin mennessään supistautua ja vetäytyä omaan pieneen kotipiiriinsä. Hehän kuuluivat, Sinikka varsinkin, ensisijassa kansalle ja yhteiskunnalle ja vasta sitten toisilleen ja omalle itselleen. Sinikan oli ennen kaikkea säilytettävä julkinen asemansa ja tulevaisuutensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät