Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Paavo Kontio oli vanha, auttamattomasti vanha, sillä hän ei voinut enää rikollista naista rakastaa. Rouva Sinikka taas oli nuorempi kuin koskaan ennen, sillä hän oli valmis kenet hyvänsä oman onnensa polulta musertamaan tai syrjään siirtämään. Heidän tiensä erosivat, tällä kertaa ijäksi.
Mutta kun iso mies kolmannen solmun irroittaa, silloin on myrsky maailmankaato, puut poikki ruskavat ja kaikki pedot metsässä vapisevat. Sillä silloin Lappi liikkuu. SINIKKA: Ja isä kun läksi! Tietäjän tuttava on isäsi. Kyllä Kaikkivalta omansa varjelee. KERTTU: Lähti kontiota kolkkaamaan. Etkö kuullut? SINIKKA:
SINIKKA (aukaisee ikkunaluukun ja katsoo lähtijöiden jälkeen niin kauan kuin kuuluu kulkusten kilinää, joka heikkenee vähitellen; kuun valo lankeaa hänen kasvoilleen):
Niin vihdoin talon aukean laidasta häämöttävän näin... Tuohon tuuperruin! SINIKKA:
Hän lakitieteen tohtori Paavo Kontio ja rouva Sinikka, entinen näyttelijätär, nykyään erään etelähämäläisen aatelisherran puoliso ja Kuusiston kartanon emäntä! Olihan se aivan käsittämätöntä. Kuinka? alotti Paavo Kontio hitaasti ja matalalla äänellä. Te sanotte, että teillä ei ole kotia enää? Niin, vastasi Sinikka-rouva.
Mutta samalla oli kuin olisi maailma mustennut hänen silmissään... Mies oli hänelle tuiki tuntematon. Mutta tuo nainen, tuo nainen...? Eikö se ollut hän, hän, Sinikka, armas ja ainokainen?... Sama vartalo, samat silmät, sama ryhti! Mikään näköhäiriö ei voinut olla tässä mahdollinen. Tulijat olivat pysähtyneet ovensuuhun.
NUORI JOUKO. Jousi matkahan ja miekka, Se on tietty, miehen merkit. Mut paras ase on loitsu, Jota kuulevat jumalat, Vapisevat luonnon voimat. SINIKKA. Piimäparran viisautta! Kavahda, kavala Jouko, Ei sinua Väinö väisty. Sun manaa hän maan omaksi, Jottet nouse nostamatta Kotias kohentamaan! Muut säikähtyvät. Sinut, sen kirottu orja, Lyön liivaksi, maan mäsäksi, Jollet suutasi tukitse!
Rouva Sinikka on nyt maailmannainen, joka elelee Europan suurissa kylpypaikoissa yhdessä Pajalan herran kanssa. Jos jompikumpi heistä väsyy toiseensa, tai jälkimäisen omaisuus loppuu, on hän heti valmis toisen ottamaan. Teatteriin ei hänen halunsa hehku enää.
Taitaa tulla tyttö! SINIKKA tulee arkana, posket pakkasesta punertavina, katsoen kummallekin kupeelleen; riisuu lakkinsa ja kintaansa, puhaltaa sormiinsa, vilkaisee isäänsä, taas äitiinsä ja pujahtaa sitten nopeasti värttinänsä ääreen karsinanpuolelle. KERTTU: No, oliko käynyt rihmaan? SINIKKA (säpsähtäen): Rihmat? (Hämillään.)
Unten haaksi hauras haaksi horjuu, vaappuu, jää jo taaksi; pilvi kuun yli kulkee. Iloinnenko taikka surren nään ma Tuonen tuiman purren; pilvi kuun yli kulkee. Milloin heikon haavehahden? Istuessa illoin kahden; pilvi kuun yli kulkee. Päre pihdissä sammuu. LALLI: Palasin. Mitä Sinikka itkee? KERTTU: Mitä itkenee. Taitaa olla omat huolensa hänelläkin. LALLI: Kotavuorella kohtasin hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät