United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun vieras on veronsa saanut ja pöytä pyyhitty, istuu emäntä takan viereen karsinanpuolelle värttinöineen, ja Jorma nostaa kanteleen seinältä eteensä pöydälle ja sitä virittelee. Kari käy karhukeihäänsä aitasta ja alkaa sitä lujitella ja kärkeä hijoa. Siinä on vielä terässä ja varressa kuivanutta verta viimeisen karhun jäljeltä, ja siitä muistuu emännälle jotakin mieleen.
Taitaa tulla tyttö! SINIKKA tulee arkana, posket pakkasesta punertavina, katsoen kummallekin kupeelleen; riisuu lakkinsa ja kintaansa, puhaltaa sormiinsa, vilkaisee isäänsä, taas äitiinsä ja pujahtaa sitten nopeasti värttinänsä ääreen karsinanpuolelle. KERTTU: No, oliko käynyt rihmaan? SINIKKA (säpsähtäen): Rihmat? (Hämillään.)
LALLI: Ja sinä tahdot seurata häntä? SINIKKA: Sanoitko jotakin, isä? LALLI: En mitään. Milloin tulee hän sinua pyytämään? LALLI: Nyt? Heti? SINIKKA: Niin. Mitäs minusta! Hän on tervetullut minun kattoni alle. KERTTU tulee takaisin ja istuu entiselle paikalleen karsinanpuolelle. SINIKKA palajaa takaisin värttinänsä ääreen. LALLI: Noh, näkyikö kyöpeleitä? LALLI: Terve tulijalle. Saloilta matka käy?
TUURA: Tiedän, tiedän: rupesi naapureita ympärillesi ilmestymään. LALLI: En heitä rakasta. Lalli nousee ja menee poikki lattian karsinanpuolelle. Avaa ikkunaluukun ja jää ulos tuijottamaan; kuun valo lankeaa hänen kasvoilleen. TUURA: Tiedän senkin, mikä mieltäsi kalvaa ja kaivertaa. Sinulla on murhe siitä, ettet saa olla enää kyllin itseksesi. Ihmiset vaivaavat sinua.