Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Mutta samalla oli kuin olisi maailma mustennut hänen silmissään... Mies oli hänelle tuiki tuntematon. Mutta tuo nainen, tuo nainen...? Eikö se ollut hän, hän, Sinikka, armas ja ainokainen?... Sama vartalo, samat silmät, sama ryhti! Mikään näköhäiriö ei voinut olla tässä mahdollinen. Tulijat olivat pysähtyneet ovensuuhun.
Olivat riistäneet häneltä rukousnauhan ja ristin. Mutta vankilan muuriin, siihen paikkaan, minkä aaltojen kimmellys punaiseksi kuvasi, oli hän piirtänyt itselleen pienen ristin. Sen eteen hän polvilleen notkistihe; se kimmelteli hänen silmissään kuin kultainen ristiinnaulitun kuva ja hän uskoikin sen sellaiseksi. Se oli ihana näköhäiriö, ja kuitenkaan hän ei enää ollut mielipuoli sinä hetkenä.
Nainen jäi yksin. Hän painoi molemmat kätensä kovasti rintaansa vasten ja katsoi synkkää taivasta. Hänen huulensa liikkuivat hiljaa. Silloin tuntui hänestä, että hän oli näkevinään komeiden vilja-aittojen käytävissä, gallerioissa ja ylähuoneissa, jotka kohosivat synkkänä joukkiona sirkuksen kivisen pyörylän yli, valon liikkuvan edestakaisin. Se oli varmaankin salamoiden aiheuttama näköhäiriö.
Tuolla luulen olevan, missä metsän reunaa kuumottaa. Monesti on näköhäiriö heitä pettänyt, mutta siinä se nyt tällä kertaa kuitenkin on joen pohja. Jos istahdettaisiin tuonne kiven suojaan, Panu? virkkoi taas jälkimmäinen mies. Kovin painaa kontin viileke olkapäätäni. Onhan vielä yötä hiihtää. On yötä, on yötä, ei mitään muuta kuin yötä. Kolmeen päivään ei ole enää nähty auringon nousevan.
Eikö niin, tohtori, se on kai jokin optillinen näköhäiriö? Ei suinkaan. Toisella kerralla voisin näyttää sinulle eläviä joutsenia tuolla järvellä ja juoksentelevia hirviä tuossa metsässä; niin, eläviä ihmisiäkin alle neljännestuuman pituisia. Mutta se koe vaatii suuria valmistuksia. Mitä näet vuorien yläpuolella? Näen mustan pilven kirkkaansinisellä taivaalla uiskentelevan.
Onko hän tullut heidän luotaan kokonaan minun luokseni? Hänkö minulle semmoista puhuu, minusta semmoista uskoo? Tietääkö hän, aavistaako hän, mitä hän oikein on minulle? Eihän tämä vain olle mikään näköhäiriö, eihän hän vain vielä pyrähtäne pois niinkuin lintu polulta eikä jää muuta kuin oksan heilahdus?
Et tahtoisi antaa sen kuvan kehittyä, mutta se astuu yhä enemmän esille: kauriin pää ja sen silmät. Jotain pitkää, elotonta ja puisevaa ... yhtäläisyys sitä pettävämpi, kuta kauniimmalta hän ensin näytti. Näköhäiriö ei kestä kauan. Se voi haihtua heti, kun hän liikahtaa tai kääntyy sinuun syrjin.
Tosin leimusivat niinkuin tuliset kielet Hänen päänsä päällä, mutta oliko Hän silti elävän Jumalan Poika? Saattoihan se myöskin olla näköhäiriö. Miksi Hän ei antanut mitään merkkiä siis? Kristus teki monta ihmettä eivätkä monet sittenkään uskoneet Häneen. Mutta tämä vaatii minua uskomaan itseensä vain tyhjän sanan vuoksi ja ilman yhtään ihmetyötä. Merkki, joku merkki edes!
Ymmärtääksesi, etten tahdo sinua pettää, lausui oppi-isä, tahdon sanoa sinulle, että se, mitä sanot auringoksi, todellakin on näköhäiriö, vaikka sen merkitys on suuri. Näet tässä sen salaperäisen liuoksen, joka minun niin paljolla vaivalla ja vaaralla on onnistunut koota kappalten sydämistä.
Kuulohäiriötä seuraa näköhäiriö. Nousen askeleen ylemmä, ja silloin on kuin olisivat taivaan pilvet yhtyneet ympärilleni kehään ja katselisivat minua ensin uteliaina ja kummastellen, sitten kuin hymyillen ja kehoitellen nousemaan ja tulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät