Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
LALLI: Lapinkorpi sen teki, Kaikkivalta kohotti kirveheni Siellä istuu nyt pyhä mies, ajelee yksin huurteisessa aamuhämärässä. Kuuletteko? Kulkusia! Hän tulee tännepäin. SINIKKA purskahtaa itkuun ja kätkee päänsä Ingon olkaa vasten. KERTTU: Jumalani! Jumalani! Nyt hän on kartanolla. Nyt hän tarttuu eteisen oveen. Hän tahtoo ottaa oman pääni minulta! SINIKKA: Isä! Eihän siellä ole ketään.
SINIKKA (on sutiputi pukeutunut): Ka, eiväthän nuo purematta nielle. (Menee eteiseen ja sulkee ulko-oven, kompastuu, kirkaisee ja palajaa takaisin kauhistuneena, väristen kuin haavanlehti.)
Ja joskushan tuon pitää Sinikankin päästä nuorten kisoihin. INKO: Missäs kukka, jos ei karkeloissa. LALLI: Taisipa siellä emäntäkin pyörähdellä. KERTTU: Sinikka siellä enemmän pyöri. SINIKKA: Ei. Hunnullisen ennen huolivat Ristin miehet. KERTTU: Sinikka pääsi pakoon. LALLI: Olisit kaiketi sieltä itsekin päässyt, jos olisi mieli mennä ollut. KERTTU: Oli hyvinkin mieli.
SINIKKA: Vihoissaan vielä tuhotöitä tekee. KERTTU: Ei ole tehnyt ennenkään. Pian iloisena miehenä metsältä palajaa. Silloin täällä hilpeät peijaat pidetään, karhu tupaan kannetaan. SINIKKA: Eihän isä ole ennenkään karhun peijaita pitänyt? KERTTU: Pitää vielä, pitää. Kaikki kylän miehet kestiin käsketään, virret viritetään, kisat päiväkautiset karkeloidaan. Siinä kihlat vaihdetaan...
Sekä nähnyt että puhutellut häntä. Kuinka hän voi? Kuin kala vedessä. Voisi luulla, että hän ei ole hommannutkaan muuta koko elämässään kuin hautajaisia. Tuo toinen, tuo nuori herra sitävastoin... Hän ei kuulu asiaan. No niin, rouva Sinikka... Hän tuntui tietävän minun käynnistäni Kontiolassa ... niin, luonnollisesti, lähetinhän minä sisällekäyntikorttini... Mitä hän sanoi?
Paavo Kontio näytti tuskin kuulevan hänen sanojaan. Jaakko Jaakon-Lauri saattoi siis alkaa rauhassa kehittää hänelle sotasuunnitelmaansa. Hän lähti siitä edellytyksestä, siitä strateegisesta peruspisteestä, kuten hän nimitti sitä, että rouva Sinikka joka tapauksessa oli pelastettava. Eikö se ollut myöskin Paavo Kontion mielipide? Kyllä. Tietysti! Joka tapauksessa.
Sinikka rukoillen: Teet hyvin tapakin orja! En kiusoin lopeta tuota. Väisty, ruoja! Nyt polulle, Veikot! silmät auki! Poistuvat kolmin oikealle. SINIKKA. Teille Lunta ja ikuista yötä! Yksin. Eksyitpä tok', uljas Jouko, Iäksi omistas eksyit! Sieltä Väinö! Kuulustanpa Salavihkoin huomasivat!
SINIKKA:
Oh, kuinka he kaikki osasivat itkeä ilon, surun, lemmen ja valheen kyyneleitä, itkeä juuri silloin, kun oli tarvis niitä, ja vastata kyyneleillä, kun kaikki muu vastaus oli mahdotonta! Kaikki naiset osasivat sen. Kuinka ei sitten rouva Sinikka, entinen näyttelijätär, joka oli tottunut varsinaiselta teatterilavalta tuhansia ja jälleen tuhansia kyyneleillään liikuttamaan!
SINIKKA. Onneasi, Itseäsi vaan rakastat. Siks et Ainolta kysynyt, Suostuisiko lempisikö Hän sinua. V
Päivän Sana
Muut Etsivät