Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Hänen oli tapana joka sunnuntai saapua ennen puoltapäivää ja viipyä iltaan asti. Kunpa ei tulisikaan tänä sunnuntaina! toivoi Hanna, eikä tulisi koskaan! Häntä inhotti koko mies! Hän tunsi vihaavansa koko Ruotsin rantaa ja erittäin paloniemeläisiä. Arkana hän vilkaisi joelle, näkyisikö ketään hiihtämässä. Mutta ei näkynyt, ja tunnit kuluivat, tuli ilta.
Hän olikin eräänä päivänä ollut sitä hiihtämässä, vaan hänen täytyi heittää ajo sikseen, sillä lumi ei ollut tarpeeksi syvä ja susi niin muodoin pääsi helposti pakoon. Jaampa huokaili ja rukoili, arvattavasti ei kuitenkaan taivaallista isäämme, että pian tulisi hyvä lumisade, jotta hän sopivammin saattaisi koettaa kilpajuoksua tuon rosvosuden kanssa.
Niin outo kylmyys täytti Hannun rinnan, kun nuoruutensa tuulentupain hinnan nyt kallihisti tunsi maksaneensa. Tienhaarassa hän seisoi elämän, mut varmaan tiesi hyvin valinneensa. Viel' äsken lapsi mies nyt oli hän. Viel' aamun hopeisessa hämärässä kun kansa, kadut, talot lepäeli jo nähtiin nuorukainen hiihtämässä. Hän alas meren jäälle suuntaeli.
Heillä ei nyt ollut mitään tekemistä Koutokeinossa; seuraavana päivänä he palasivat Karasjoelle, sairaina sekä sielun että ruumiin puolesta. Mutta yksi seikka jäi heiltä huomaamatta, nimittäin että sillä paikalla, jossa kätkyt makasi, näkyi suksien jälet, jotka näyttivät vievän ylöspäin pitkin rantaa. Jaampa sutta hiihtämässä.
KERTTU: On voinut joku muukin olla. INKO: Ei ollut ihmisen näköinen se. Pää pilviä piteli, taivas myrskynä perässä tuli. KERTTU: Lie ollut Lappi hiihtämässä. SINIKKA: Varmaan oli korven Kaikkivalta kulkemassa. INKO: Kuolema se oli. Vihurina vastaan vihelsi. SINIKKA:
Ne olivat ne viimeiset sanat, joita isäni oli raamatustaan lukenut. Ne olivat minun ensimmäiseni samasta kirjasta. Totuuden hengen! siinä se on kaikki! Olin hiihtämässä, kuinka toiselta nyt kaikki näyttää! Luonnon jylhyys ja erämaan ääretön yksinäisyys ei enää minua kiusaa eikä paina. Se ympäröi minua rauhallaan ja se erottaa minut entisyydestäni.
Vihdoin oven löytää, siitä sisään työntyy köyryselin, toivottaa jo hyvän illan; kaikki yhtä hiljaa pysyy, narahda ei palkki sillan; vihdoin viekas ääni kysyy: »Onko Tauti hiihtämässä, Surma itse talvitiellä, vai on Simo Hurtta lässä, aikoo velhon vanhan niellä? Tervetullut Mallan majaan! Kohta joutuu iltainenki: saat vain kuolleen sormen vajaan, kanssa Kalman mullan senki.»
Päivän Sana
Muut Etsivät