United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten rovasti virkkoi hieman arasti: »Voisittekohan tänä iltana lopettaa työnne hiukan tavallista aikaisemmin, että tuumaisimme siitä, mikä viime viikolla jäi kesken?» Minä voin lopettaa vaikka paikalla, ei tässä nyt aika niin jäniksen selässä ole, sanoi isäntä. Sitten hän löi kuokkansa maahan niin että varsi jäi pystyyn. Ja kääntyessään lähtemään hän sanoi: »Lähdetäänpä sitten kotiin.
Viime matkalla oli yhtäkkiä johtunut mieleensä, ettei hän ollut Esterin kuullut kertaakaan nauravan. Se oli ihmeellistä, ja äitivainajansa oli iloinen kuin peippo. Tapasivat toisensa vasta illalla. Esteri oli koettanut tulla saliin huomaamatta, melkein kuin varkain. »Missä sinä olet ollut?» Esteri punastui korvia myöten, vastasi hiljaa ja arasti: »Lastenkammarissa.»
Sanomattoman hellästi ja arasti katsoi vaimo mieheensä ja sanoi: "Niin on; etkä sinä voi uskoa, kuinka iloinen minä olen saatuani hyvissä ajoin työni valmiiksi". "Minkä työn?" kysyi mies teeskennellyn välinpitämättömästi. "Sen kauniin silkkipeleriinin, jonka minä suureksi ilokseni sain tehtäväkseni". "Vai niin", sanoi mies. "Se on varmaankin joululahja jonkun rikkaan miehen vaimolle.
Leubelfing vastasi ensin kainosti ja arasti, vaan joka sanaa lausuessaan muuttuen iloisemmaksi ja päättäväisemmäksi. "Niin, armollinen herra: minä toivoisin elämäni kaikki ilot yhdeksi liekkikimpuksi ja yhden tunnin ajaksi, niin että himmeän koiton sijasta syntyisi lyhyt, mutta kirkkaasti-loistava onnen valo, joka sitte voisi sammua kuin välähtävä salama." Hän vaikeni.
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen, vaan nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: "Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää". "Kiitoksia! Kokonainen leipä! sinä Liisu olet kelpo tyttö.
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen; mutta nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: »Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää.» »Kiitoksia! Kokonainen leipä! Sinä Liisu olet kelpo tyttö.
He puristuivat kokoon, ja ainoastaan ne, jotka eivät ehtineet toisten selkäin taa, antoivat hänelle arasti kättä. Voimatta ylläpitää ylpeän hovineidin henkeä Helena vihdoin kääntyi erään tytön puoleen, jonka tunsi lähemmin, sillä se oli joskus palvellut heillä kyökkipiian apulaisena. Mari, kuules, miksi ne ovat ihan kuin vihaset minulle? kysyi Helena suoraan.
Kornelia vetäytyi arasti ja kauhistuneena toiselle puolelle katua. Sieltä tuli tuskin kuuluvasti hänen seuralaiselleen: »Mutta mehän opetamme »
Vieraan silmissä näkyi merkillinen tummennus. Vai molemmat jaksavat hyvin, jatkoi hän... molemmat jaksavat hyvin! Ei, ei sentään, virkkoi poika jälleen ... äiti on sairas ... äiti on ollut sairas jo kauan. Vieraan koko olento värähti omituisesti. Onko hän äitisi? kysyi Albert hiljaa Julialta. On, vastasi tyttö yhtä hiljaa ja arasti.
"Mutta se onnistuu, se on varma asia; Kornman on ollut tuollaisissa ennenkin. Se on meidän välillämme sanottu" lisäsi hän arasti. "Se tietty!" vastasi Antero. Mutta itsessänsä ajatteli hän: "Hyvä on tietää"... Ja hän olisi epäilemättä koettanut saada ukkoa tätä kertomaan, ellei samalla joku olisi tullut puotiin. Naapuri-perheet. Pappilassa kuluivat päivät hiljoilleen eteenpäin.