Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ovi aukeni, ja herra Kustaa Drake astui sisään. Sitä tapahtui harvoin. Agnes rouva silmähti arasti miehensä valvomisesta ja mietiskelystä veltostuneihin kasvoihin. Minä tulen ilmoittamaan sinulla olevan vieraita, lausui Drake.
Kaksi sanomattomasti säikähtänyttä silmää katseli häntä. Hän pakeni samassa metsän syvyyteen. Puitten takaa hän pilkisti arasti ja kysyi: »Jaksanko?» »Minä tarkoitan, huvittaako se teitä.» Hän tuli esille piilostaan, ja kasvojen piirteet olivat ankaran kylmät. »Eikö meille kaikille tee hyvää semmoinen lukeminen?» hän kysyi. Knut hymyili. Hän ei voinut olla sitä tekemättä.
Pikku Em'ly veti arasti pois kätensä Ham'in kainalosta, kun pysähdyimme puhuttelemaan heitä, ja punehtui, kun hän ojensi sitä Steerforth'ille ja minulle. Kun olimme vaihtaneet muutamia sanoja, lähtivät he taas, mutta pikku Em'ly ei tahtonut asettaa kättänsä entiselle paikalle, vaan käveli itsekseen, yhä näyttäen aralta ja hämmentyneeltä.
Olenko minä? sanoi Helena kummastuen ja meni hetkeksi itseensä. Sitten katsoi äitiin ja sanoi arasti: Yksi asia on niin kummallinen. Mikä asia? Tai se on oikeastaan kauheatakin. Mikä niin? Se vaan, että joskus minä ihan kuin kammoon koko sitä Georgin ja minun välistä asiaa. Lapsi rukka, sanoi mamma kysyvästi ja huolestuneesti tullen Helenan luokse, ja aikoi panna kätensä hänen kaulansa ympäri.
Silloin tällöin kuiskasi Nymark jonkun sanan, johon Alma ei vastannut, jos hän vaan suinkin saattoi sitä välttää. Mutta kun he olivat tulleet sen niemen kohdalle, jossa tulomatkalla lepäsivät, veti Nymark häntä mukanaan rantaa kohden. »Sinnekö?» kysyi Alma arasti. »Vähäksi aikaa. Tässä on juuri puoli matkaa.»
Juokaamme! Hän on siis kuollut? sopersi d'Artagnan... Niin, saakeli vieköön onkin, sanoi Athos. Mutta ojenna tänne lasiasi. Eikös tässä enempää jakseta juoda, peijakas soikoon! Entäs hänen veljensä? jatkoi d'Artagnan arasti. Hänen veljensä? kertoi Athos. Niin, se pappi?
Gerda ei maininnut mitään, mutta isä vilkasi häneen äkkiä, melkein arasti, terävällä katseellaan, joka näytti sanoneen: Hän on ulkona lukutoimissaan. Heti, kuin ateria oli loppunut, katosi tytär takaisin huoneesensa. Kapteeni oli pistänyt piippuunsa ja istunut keinutuoliin, ja rouva Ivarsson istui lampun ääreen ja alkoi parsia poikansa sukkia.
Eikö meillä siis ole mitään pelastuksen toivoa, jos laiva rupeaisi kaatumaan? On, meillä on hirveän paljo toivoa. Kyllä kapteeni katsoo, ettei hän kaada. Minä tunnen itseni niin turvattomaksi... Kaunis leski katseli arasti ympärilleen ja kasvoilla kuvastui viehättävä pelko.
"Eihän se niin ollut", virkkoi hyvä tyttö varmasti. "Opeta häntä ymmärtäväiseksi, niinhän hän sanoi." Hyvä poika katsoi arasti hyvään tyttöön, joka seisoi siinä varmana ja tarmokkaana. Eikä kukaan tiennyt mitä paha tyttöraukka oikeastaan oli tahtonut sanoa.
Kukaan ei ollut tätä ennen saanut katsoa sinne yksin oli hän kulkenut ja haaveksinut näillä hiljaisilla, pyhillä teillä nyt vasta oli hän arasti paljastanut salaisuutensa vakuuttaessaan, että hän oli "löytänyt jotakin parempaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät