Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Vapaana, tarmokkaana ja onnellisena on Suomi kukoistava oman kirkkonsa ja omien lakiensa suojassa, jos vaan olemme yksimielisiä ja osoitamme että hyvin voimme suoriutua ilman holhoojaa, ja että palvelusaikamme Ruotsin kuninkaan luona on lopussa. Taas seisoi väki epäröivänä. Ei sentähden, että olisi pidetty näitä loistavia tulevaisuuden kuvia mahdollisina.
Vuosina 1817-1821 tuo suomalainen ylioppilas etsi unohdetut kansalaisensa heidän kodeistaan. Hänen mieltään liikutti hänen näkemänsä. Vilkkaana ja tarmokkaana hän päätti parantaa heidän asemaansa niin pitkälle kuin hänen kykynsä suinkin riitti, eikä tämä tosiaankaan ollut vähäinen.
Monena kirkkaana kuutamo-yönä tunkiu minä sisälle avaimen rei'ästä levittämään lahjojani tuolle rasitetulle ja silloin löysin hänet sikeästi nukkuvana rauhan vuoteella. Ainoastaan eräänä kesä-yönä se oli heidän kihlauksensa vuosi-yö tapasin hänet valvehella. Surullisena, mutta vakavana, tarmokkaana istui hän katsellen ulos akkunasta, tuonne hiljaisesti värehtivälle merelle.
Herrat tungeksivat väittelevien ympärille. Malmfelt seisoi pää pystyssä, tarmokkaana ja isottelevana. Hän nyt oli oikealla hevosvaihtotuulella, parhailla hevospäivällisillä kaupungin kilpa-ajoissa. Herra Wallenberg esiintyi ylpeän mahtipontisena. "Sinä panet tuhannen markkaa vetoon.
Tämä muodostui käytännössä usein hallintopäällikön ratkaisu- ja nimitysoikeudeksi, jos jälkimmäinen rettelöimällä itsehallinnon kanssa tahtoi ylhäälle päin suosittaa itseänsä "tarmokkaana ja lujaluontoisena valtiomiehenä". Johdonmukaisesti tämä maaseudun itsehallinnon typistäminen kahta vuotta myöhemmin, 1892, ulotettiin kaupunkeihin.
En tiedä kuka heistä on oikea, sopersi tämä neuvotonna. Korkeana ja tarmokkaana, mustapukuisena ja vakavana astui toinen naisista pari askelta huoneen sisään, ja hänen kalpeat kasvonsa kävivät vielä kalpeammiksi.
Rouva Bergenstierna kohautti olkapäitään, meni huoneeseensa, selitti miehelleen että eräs Eugenin lapsista oli sairastunut, meni sitten vanhimman tyttärensä luo ja avasi oven pikku Blumien huoneeseen raolleen. Täällä hän sitten istui valveilla pari tuntia, tarmokkaana ja virkeänä, ja odotti että Julia neiti palaisi kotiin.
Mitäpä hänellä enää oli maailmassa tehtävää! Sillä hänestä ei enää olisi äidiksi eikä vaimoksi. Lapsiraukat! Ja Herman? Hän näki Hermanin edessään voimakkaana, tarmokkaana ja iloisena niinkuin ennen. Kuinka voi olla mahdollista, että sama Herman olisi saattanut sytyttää puotinsa tuleen? Hänen asiansa olivat sotkuiset, hän pelkäsi käyvän hullusti, siitä kait se onneton ajatus hänessä heräsi.
Hän oli uudestaan ryhtynyt töihin, hän hoiti yksityisasioitaan, meni joka aamu työpajoihin Blaisen kanssa, joka oli hänen ahkerana ja tarmokkaana sijaisenaan ja joka yhä useammin sai vaikeimmat työt tehdäkseen. Mutta perheen ystäviä kummastutti ennen kaikkea se, että puolisot olivat lähestyneet toisiaan.
"Eihän se niin ollut", virkkoi hyvä tyttö varmasti. "Opeta häntä ymmärtäväiseksi, niinhän hän sanoi." Hyvä poika katsoi arasti hyvään tyttöön, joka seisoi siinä varmana ja tarmokkaana. Eikä kukaan tiennyt mitä paha tyttöraukka oikeastaan oli tahtonut sanoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät