Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Aina ei jaksa kantaa sitä kuormaa, se raukka, varsinkin kun nuot pirun hullut juoruavat ja valehtelevat Aina raukan päälle ummet ja pimeät. Semmoiset juorukellot käyvät minun niin vihakseni voi kuinka paljon se tyttöraukka kärsii! Aina raukka käypi niin säälikseni! Kirjoita, Martti kulta, hänelle vähänkään!
NIILO. Ja sinäkö myöskin jätit huoneesen Aholan Helenan huivin, saattaaksesi häntä epäluulon alaiseksi? PENTTULA. Hellitä jo Herran nimessä! NIILO. Vastaa, sinäkö sen teit? PENTTULA. Minä minä sen tein. HOPPULAINEN. Voi yhtähyvin! Mutta eikö sinulle, Penttula, jo tule tunnon kannetta? NIILO. Joko teillä on nuoria, miehet? PELTOLA. Tuo hävytön konna! Viattomasti on tyttöraukka saanut kärsiä.
Se laajeni, ja he näkivät kolme suurta kiveä, jotka ovat siinä tänäkin päivänä muistomerkkeinä eräistä, aikoja sitten unhotetuista kansoista. Kuu valaisi kirkkaasti laakson pohjaa, ja sen keskipisteessä makasi tyttöraukka, joka oli vaipunut maahan ja kuollut kauhusta ja väsymyksestä.
"Ennen tahdon kuolla kuin ottaa häntä!" vastasi tyttöraukka itkien, kun Rietu jälleen eräänä iltana otti puhuakseen "kauniista kosijasta". Silloin lausui Rietu, esiliinansa liepeillä silmiänsä pyyhkien, johon hän väkisin koetti pakottaa muutaman kyyneleen. "Voi Anna, sinä et tiedä, mikä onnettomuus minulle tapahtuu, jos sinä sanot ei!
Se ei ole ensimäinen, jonka nuo herkät sormet ovat sitoneet.» Ihastuneena tuo tyttöraukka istahti Glaukuksen viereen. Hänen nuorilta poskiltaan kyynelet olivat jo kuivuneet, heikko mutta onnellinen hymy väreili hänen huulillaan.
Ei mitään vakuutteluja, vaan puheellaan yksinkertaisesti luottamuksella ja ymmärtämällä toisiamme. Minä tarkoitin väliaikaista kihlausta, minä.» Hän kääntyi neiti Smariniin. »Sopiiko sapattina nostaa härkää kaivosta?» sanoi hän. »Tyttöraukka oli menettänyt kaiken tasapainonsa.
Ja ylioppilas vuorostaan, kun hän äkkiä huomasi olevansa yksin huoneessaan, heitti kummastelevan silmäyksen Sannin jälkeen, kaatoi sitten ihan tyynesti itselleen kupillisen kahvia ja lausui itsekseen: »Pelkään, että tyttöraukka on tullut mielipuoleksi. Näinköhän minä hänet viime yönä herätin!»
Hän tavoitti kädellään otsaansa, juuri kuin olisi tuntenut siinä kovan kivun, jonkatähden minä pyysinkin hänen jättää työnsä ja mennä hetkeksi puutarhaan vähän virkistäytymään; olimme koko päivän heittelemättä istuneet työmme ääressä ja tuo nuori tyttöraukka oli siitä kenties aivan väsyksissä; niin olin minäkin ja silmiäni kolotti.
Joka pimeänä yönä, olkoonpa se kesäyökin, on koittanut päästä ulos oudosta ja taajasta metsästä, ilman vähintäkään ohjausta ja tietoa suunnasta, se saattaa täydelleen tietää mitä tämä heikko tyttöraukka kärsi pitkällisellä paollansa.
"Eihän se niin ollut", virkkoi hyvä tyttö varmasti. "Opeta häntä ymmärtäväiseksi, niinhän hän sanoi." Hyvä poika katsoi arasti hyvään tyttöön, joka seisoi siinä varmana ja tarmokkaana. Eikä kukaan tiennyt mitä paha tyttöraukka oikeastaan oli tahtonut sanoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät