Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ei voinut astua askelta eteen eikä taakse, tunsi vain kuinka sininen katse yhä tähtäsi häneen. Mutta siihenkään hänen ei sopinut jäädä seisomaan. Hän kohotti arasti katseensa Metsänneitoa kohti, mutta se sattuikin hiukan syrjään ja kohtasi erään toisen silmäparin.
Nyt seisahtui hän ujona kynnykselle uskaltamatta astua sisään ja empi, pitäisikö hänen taas rientää pois, mutta silmäiltyänsä arasti vieraan ynseitä kasvoja ja havaittuansa äitinsä kiihoittuneen mielentilan, ei hän enää epäröinyt; muutamalla askelella siirtyi hän äitinsä viereen ja loi tutkivan katseen mieheen.
"Ei ole mitään vaaraa", hän lausui, "eikä pelon syytä, armas puolisoni. Ken uskaltaisi panna kiinni sinun?" Helena vapisi ja itki. "Minä olen semmoinen pelkuri", hän sanoi, "minä en voi vastustaa vaaraa." "Vaaraa! Ei! sinä olet liian hento joutumaan edes vaaran pelkoon. Eikä turmio koskaan kohtaa sinua, niin kauan kuin minä elän." "Eikö olisi parempi, että pakenisin?" kysyi Helena arasti.
Samassa tuli Gabrielle, joka oli ollut kävelemässä joen rantaa pitkin, käyden torin poikki. Nähdessään työmiesjoukon ja kuullessaan puheen ja naurun sisältä puodista, valtasi hänet tuskallinen ujous ja hän katsoi arasti ympärilleen, eikö hänellä olisi pakenemisen mahdollisuutta, menemällä toiselle taholle.
Käy heitä säälikseni köyhiä sukulaisia, joille ei saa edes hautapatsaita pystytetyksi, saati sitten muistokuvaa seinälleen ripustettavaksi. Mitä murteita ja kieliä ne mahtavat olla? kysyi Robert arasti.
Jos tietäisit kuinka minun mieleni on paha!» Tyttö kohotti vaipuneen päänsä ja hymyili kyynelten välitse: »Tiesinhän minä, ettet sinä voi olla paha minua kohtaan.» »Ja oletko taas niinkuin ennenkin, niinkuin ei mitään semmoista olisi koskaan ollut oletko?» Hän etsi tytön kättä ja katsetta. Ja löysi molemmat. »Saanko panna tämän jälleen rintaasi?» kysyi hän arasti, nostaen kuusentertun maasta.
"Sinä näit hänet ... sinä tunsit hänet?" kuiskasi viimein Saulus miltei arasti. "Minä olin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti", vastasi Johannes harvaan, "minä lepäsin hänen rinnallaan iltaa ennen hänen kuolemaansa ja vastaanotin hänen viimeiset rakkaudensanansa... Mutta sinäkin, veljeni, olet kerran maistava hänen rakkautensa suloisuutta..."
Nyt vasta Henrik huomasi, että se oli sama tyttö, jonka hän oli nähnyt Alppilassa tämän toverinsa ja muiden seurassa, ja jota hän sitten oli kadulla puhutellut. Ympäri käydään, yhteen tullaan, sanoi Henrik hänelle naurahtaen. Tyttö oli tuntenut hänet jo ennen ja katseli häneen vähän arasti. Sitten he supattivat jotain toisen tytön kanssa ja rupesivat yhtäkkiä lähtemään.
"Hän on tehnyt meille enemmän kuin yhteensä koko joukko niitä ystäviä, jotka ennen tavallisesti tungeskelivat peli- ja ruokapöytäin ympärillä kotonamme", pisti sairas arasti ja vapisevalla äänellä väliin.
Helena sulki ikkunan ja lensi, katsellen arasti ympärilleen pimeällä kadulla kuin pelonoloinen pääsky, takaisin pieneen huoneesensa. Tuskin oli kaksi minuuttia kulunut ennenkuin vanha Martha oli hänen luonansa. "Nyt sinun pitää sanoa minulle, Helena", kuiskasi Martha, "millä voin sinua auttaa?"
Päivän Sana
Muut Etsivät