Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Harmistuneena astuu hän eteenpäin, tuskin huomaten, että ohikulkijat katsovat hänen jälkeensä nauraen ja että tuo nuori tyttö arasti väistyi hänen edessään tieltä.
»En juuri hae häntä seuraavana päivänä, mutta jos sopii, käyn sitä katua, jossa olen hänet kohdannut joskus ennen, kun emme vielä tunteneet toisiamme. Minä ilostun, kun näen hänen tulevan. Tekee mieli tervehtiä häntä ja menen häntä vastaan. En seisahdu, en käänny häntä puhuttelemaan. Nostan hattua juhlallisesti, ja hän vastaa vähän arasti ja vieraasti.
Reita katsoi häneen arasti ja kuin jotakin epäillen, mutta ei virkkanut muuta kuin: Joudutaan pois! ja pyrki suksineen, jotka olivat siinä, mihin hän ne ahoa ylös rientäessään oli jättänyt ja johon he tulta pakoon hyökätessään olivat pysähtyneet. Silloin muisti pastori omat suksensa ja lähti niitä noutamaan.
Jos se ensiksi oli rasittanut häntä, niin se nyt häntä taas ylensi; hän tunsi samalla ihmetellen ja arasti iloiten omistavansa jotain omituista, voiman, jonka omistamista hän ei koskaan ollut aavistanut.
»Lorua!» orja virkkoi katkerana. »Ajattele ennemmin omaa vaaraasi kuin puhut minun poikaparkani kuolemasta.» »Omaa vaaraani!» tyttö huudahti pelästyen ja katsahtaen arasti ympärilleen. »Kiroon ennustuksesi, ja tulkoon sanojesi vaikutus sinulle itsellesi kiroukseksi!» Näin sanoessaan tyttö hypisteli kaulallaan riippuvaa taikakalua. »Omaa vaaraasi! Mikä vaara minua uhkaa?»
Juken kasvot värähtelivät hieman arasti ja ajatteli, ettei olisi tarvinnut juuri loukata Anttia eikä puhua niin ylenkatseellisesti, vaan joka on tehty se on tehty. Ei kuitenkaan kannata allekynsinkään ruveta. Rykäsi parin kuivaa tekorykäystä, katsahteli Hannaan isännän silmillä ja kolkosti virkkoi: »Kyllä sinä kerkiät kerjätessäsi saada perintösi, sen maksamiseen ei ole ennen kiirettä.»
Eunukki katsoi arasti Hieraksin ja Kleopatran puoleen, lähestyi aivan lähelle kuningasta, kuiskasi muutamia sanoja hänen korvaansa ja vastasi hiljaisella äänellä hänen kysymykseensä. "Hyvä," Euergetes vihdoinkin sanoi ja käski Euleusta ja ystäväänsä jyrkästi viitaten lähtemään huoneesta. Kuoleman kalpeana, hampaillaan purren alahuultaan ja jäykästi maahan katsoen hän seisoi siinä.
Hän näytti hyvin kurjalta, ryki ja puhalteli, huokasi aina välistä hyvin syvään ja tuontuostakin katsahti arasti, odottavasti vaimoonsa sill'aikaa kun pukeutui ja koetti silitellä housujansa, jotka olivat ihan rypistyneet vedestä.
Rotterdamista, armollinen herra ... tai oikeimmin sanoen: Amsterdamista. Tai kenties Alkmaarista. Alkmaarista? toisti Ruys arasti. Ei, vaan niinkuin jo sanoin, Amsterdamista... Me olemme maanmiehiä. Nimeni on Vanloo. Onko nimi tuttu? On maar... En minä ole ainoa, joka tiedän, että meidän maamme mainio kansalainen on täällä.
Hän oli noussut ylös ja käveli edestakaisin verannan lattiaa. Elli seurasi häntä arasti silmillään ja melkein rukoileva värähdys äänessään hän sanoi: Eihän ollenkaan siinä merkityksessä ... miksi te selitätte kaikki niin väärin ... pitäisihän teidän kuitenkin tietää... Mitä niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät