United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuossa on loimi.» Vaimon voimat olivat jossain määrin palanneet. Hän ryhtyi korjaamaan lasta syliinsä. Miksi se oli niin omituisesti kankea? Kiireesti paljasti äiti sen kasvot. Lapsi oli kuollut.
On kulunut välistä päiviä, etten ole häntä muistanut ennenkuin taas yht'äkkiä Helsingissä, matkalla, kun Anette istui minua vastapäätä vaunuissa hän katsoo välistä minuun niin omituisesti en tiedä en ymmärrä ja täälläkin minä olen hänet unohtanut enkä ensin tuntenut mitään kaipuuta, kun en häntä nähnyt ja koko ajan kokolla, paitsi silloin, kun Lönnrot soitti. Silloin minä häntä muistin.
»Ach mein Herr Pastor, mein Pastor!» huudahti majuri saksaksi vaipuessaan maahan aivan minun jalkoihini. Hänen sormensa tekivät kouristelevia liikkeitä ja hänen suunsa kävi vielä muutaman hetken, vaikkei mitään ääntä kuulunut. Maatessaan selällään siinä meidän jaloissamme muistutti hän omituisesti pesästään pudonnutta linnunpoikaa.
Se kukkueli niin hartaasti, niin omituisesti, että se tuntui herättävän sekä kaipausta että toivoa. Siinä kartanolla jo kohtasin vaimoni vähissä aamuvaatteissaan. En ollut häntä koko vuoteen kohdannut.
Tämä asia oli ainoa varjo Ingridin ja Gabrielin välillä. Joskus se näytti Gabrielista tavattoman vähäpätöiseltä, mutta toisen kerran taas se omituisesti eroitti heitä toisistaan, teki niinkuin vieraiksi toisilleen. Ingrid rupesi puhumaan hänelle niinkuin hän, Gabriel, olisi vietellyt Heddin, ja Gabrielista tuntui niinkuin Ingrid olisi vihannut juuri häntä ja hänen sukuansa.
Pojat päättivät palkata tytön, joka muutenkin oli heillä työssä. Nuorimman piti kysymän tytöltä lehtiä riipiessä, sillä hän hänet paraiten tunsi. Mutta poikapa lienee jo kauan itseksensä rakastanut tyttöä, sillä kun hänen piti kysymän häntä piiaksi, sattuivat hänen sanansa niin omituisesti, että tyttö luuli pojan kosivan ja vastasi heti myöntyvästi.
Hän ei voinut olla ikäänkuin vertailematta hänellä itsellään oli vielä aivan täysi vankka tukka, eikä hän muutenkaan missään tapauksessa näyttänyt noin vanhalta. Tämä kaikki vaikutti häneen niin omituisesti, että hän tunsi hiljaista väristystä ruumiissaan, sen yhteydessä mitä äsken oli käytävällä tapahtunut, kun morsian melkein esteli astua hänen rinnallaan kirkon läpi.
Tämä suorasta päästä kokoonpanemisen ja laulamisen lahja on yleinen Hispaniassa, ja sen sanotaan perintönä kulkeneen Maurilaisilta. Omituisesti haaveellinen huvitus on näiden lauluin kuunteleminen niissä autioissa ja yksinäisissä tienoissa, joita ne selittävät, hevosaasin kellon kilinän, niinkuin tavallista on, niitä saatellessa.
Siinä niitä rauhassa nukkuu viisi kappaletta... Kohta ehkä alkavat nousta ja ruokaa tahtoa!... Sisällä vavahti niin omituisesti, oikein ruumista huiskautti, juuri kuin olisi pelännyt jostain putoavansa. Sannakin huomasi tuon liikunnon ja katsahti Mattiin syitä tutkien. "Eikö sieltä saatu sitä ruoan puolta yhtään pois?" kysyi Matti.
Jakob istui ja katsoi häneen niin omituisesti... »Kenties minä olen ollut tomppeli aika tomppeli... Ei ole ollut hyvä olla sinunkaan minun kanssani, raukka, huomaan... Mutta minä tulin niin monta kertaa sydän täynnä tulin omalla tavallani painaakseni pääni sinun helmaasi ja purkaakseni suruni tai iloni sinulle; mutta sinulla ei ollut aikaa tai mielessäsi oli niin paljon muuta.