United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli periaatteiltaan kaikkien noiden uudenaikaisten pyrintöjen innokas vastustaja, joilla koetettiin asettaa vaimoa itsenäiseksi miehensä rinnalle, ja uskoi avioelämällisen luottamuksen vaan lisäytyvän siitä, että vaimo totutettiin joka pikku-asiassakin vetoamaan mieheensä ja saamaan kaikki hänen kädestänsä.
Pari ensi vuotta, Ellislandin verraten itsenäisissä oloissa, perheen keskuudessa oli onnen aikaa Robert Burnsille. Puoliso Johanna oli herttainen, toimelias vaimo ja hellästi kiintynyt huikentelevaan mieheensä, jonka elämäntapojen säännöttömyyksiä oleskelu pääkaupungissa ei suinkaan ollut parantanut.
Mutta rakkaus mieheensä esti hänen antamasta sille tunteelle sitä siaa, jonka se ansaitsi. Kuitenkin se vaikutti hiljaisesti hänen mielessänsä, niin että hän hartaammin kuin ennen rupesi toivomaan ettei Severin olisi niin ahkera noissa kilpa-ajoharjoituksissaan. Päivällisen jälkeen he puhuivat niitä, näitä, kunnes kahvi tuli.
Hän oli nyt tehnyt ensimmäisen ulkomaamatkansa. Oli kuin helpoitus, kun sai vakuuttaa tätä. Toini oli ollut kuulevinaan katkeran, kateellisen sävyn herra Häggin sanoissa. Mutta sitte olette matkustanut kotimaassa? Sanoissa särähti taaskin terävä sointu. Rouva Hägg katsoi ihmetellen mieheensä. Mitä hän tarkoitti? Ja mikä oli häneen mennyt?
"Olen, olenhan minä toki iloinen", vastasi Lovisa puristaen Erlandin käsivartta ja katsellen häntä ujolla, laupealla katseellaan, joka, hänen katsoessa mieheensä, näytti vielä enemmän lapsellisen kirkkaalta sen kautta, että Erland oli niin pitkä ja hän niin pieni.
"Mutta minä vaadin, että tulet puhdistetuksi tuosta kamalasta syytöksestä, jos et muutoin, niin oikeuden edessä. Kun olet syytön, sinun ei tarvitse peljätä julkisuutta". "Rakastatko minua?" kysyi Helena, katsoen vakavasti mieheensä. "Miksi sitä kysyt?" vastasi Esa. "Siksi, että haluan tietää, rakastatko minua vai etkö.
"Mutta jos te olette viivytelleet liian kauvan", sanoi Marianne, "jos se on jo myöhäistä?" Rouva Angelin katsoi häntä hämmästyneenä. Sitten puhkesi hän taas nauramaan. "Mitä te sanotte? Ettäkö me emme voisi saada lapsia? Jos te tietäisitte, miten hassulta tuo ajatus kuuluu!" Hän punastui ja kääntyi mieheensä. "Kas niin, rakkaani, nyt saat sinä puolustaa itseäsi ... emmekö saa lapsia?"
Sairas kallisti ensin katseensa noihin toisiin ja sitten ylös mieheensä. Se oli sanaton vastaus kahden, kauan yhdessä eläneen välillä, joka kieli vielä nytkin tuli hyvin ymmärretyksi. Malinen aikoi jotain lisätä, mutta nyt olisi taitanut kuori pettää. Kiireesti meni hän ulos, josta vähän päästä tuli vakaantuneempana ilmoittamaan, että hän lähettää hakemaan pappia. Sairas siihen myönnytti.
Mitäs se oli että vaimo nyt, kun vaikein oli ohitse, makasi noin heikkona ja kalpeni ja ikäänkuin tuumittain menetti henkensä? Mitähän hän tarkoitti, kun hän kerrastaan nousi istualleen vuoteella ja katsoa tuijotti mieheensä, jotta tämän mielestä tuntui kuin hän olisi tahtonut polttaa merkin hänen sieluunsa ikuiseksi muistoksi hänen rajulle mielelleen.
Hyvä toki, että se kaikki nyt on ohitse." "Miten ihastunut setä oli vaimoonsa", sanoo Terning. "Morsian oli paljoa enemmin ihastunut uuteen silkkileninkiinsä kuin mieheensä. Minulla oli niin hyvä halu kaataa pullo punaista viiniä hänen päällensä." "Ruoka oli hyvä." "Entä puheet," sanoi rouva, "oivallisethan nekin olivat.