United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tänäpänä, kun appi ja anoppi olivat, niin sanoakseni talon katsojaisilla, saamme ehkä nähdä, mitä edellisestä on toivottavaa. Palajamme kahvi pöytään. Että siinä oli leipääkin, oli ymmärrettävä. Mutta jyvät olivat ostettavat, kunnes ensimmäiseen riiheen päästäisiin. Ihka-valkoinen liina oli levitetty pöydälle. Kupit ja lautaset ja veitset kiilsivät kirkkaudesta ja itse kahvipannukin.
Ikään kuin pahahenki hänessä piilee ... jossakin syvällä... Jokin sellainen, joka tahtoo kahvia ... vaikka kahvi on pahaa... Se piilee kuin perisynti, kuten kristityt sitä nimittäisivät. Perisynti? Synti? Syntiä ei ole mikään ... mutta vahingollinen on syntiä! Sakriksen terveydelle on kahvi kyllä vahingollista.
Ja kun samassa punapaitainen merimies, katsellen asiaa naurettavalta puolelta, pisti päätänsä jostakin aukosta ja alkoi irvistellä veneille, huusivat he heti hänelle kuin yhdestä suusta, eikö jo kohta kahvi ruvennut valmistumaan, ja käskivät häntä sanomaan matamille, ett'ei hänen pitänyt säästämän papuja, vaan keittämän oikein väkevää, koska he nyt olivat tässä jo olleet kaksi tuntia ja alkoivat kyllästyä odottelemiseen.
Kyllä syksy pian menee, kun koulussa on, tuskin sinä minua muistatkaan. Mutta minä kirjoitan teille sieltä maailman ääriltä. Joju oli iloinen vain, ajatellessaan noita merentakaisia, kaukaisia maan-osia, ja mitä kaikkea hän siellä saisi nähdä. Kun kahvi oli juotu, nousi rehtori istualta ja sanoi hyvästi. Kaikki muut seurasivat hänen esimerkkiänsä. Poikien täytyi myöskin mennä läksyjänsä lukemaan.
Se lohdutus rauhotti sen verran, että voitiin mennä nukkumaan. Mutta lohduttamisesta seurasi, että Maija Liisan sääli myös haihtui ja kahvi juohtui mieleen. Ja nyt seurasi pitkä yö. He nukkuivat samassa sängyssä, Maija Liisa Antin paikalla.
Maiju. Tuohon kaappiin! Hellonen. Pitääkö minun poliisin, mennä putkaan? Maiju. Sinun täytyy! Hellonen. Saamari. Niinpä taitaa olla! Maiju. Sukkelaan kaappiin! Hellonen. No olkoon menneeksi! 12 kohtaus. Sitten Loviisa. Kas niin! Nyt olen kotona. Kävely teki hyvää. Mutta eikö kahvi vieläkään ole pöydässä. Mitähän vieraamme ajattelevat sellaisesta hutiloimisesta! Maiju! Maiju!
Se on aivan totta, se on aivan totta, sanoi isä melkein hartaasti, mutta äiti istui vähän aikaa totisena eteensä katsoen ja nousi sitten ja meni katsomaan, eikö kahvi jo olisi valmista. Kuppeja toisessa huoneessa tarjottimelle järjestäessään näki hän Ellin ja vieraan tytön vaunuissa.
Paksu ja lyhyt sekä puujalkainen oli tämä "haubitsari," niinkuin ainakin Wallan kutsui häntä. Saara tuli kahvi ja molemmat voileivät lautasella.
"Vai ovat kohta seitsemän! Unikekojahan olemmekin olleet!" "Jos nyt kerran... Kahvi on valmista; sitä keittäessäni jo päätin, että olen tänäpäivänä iloinen." "Ja mitä syytä oliskaan meillä olla surullisia? Jouluna tulet häihini puolta korttelia pitempänä. Ihmiset kyselevät, kuka tuo nuori herra on, sillä hän on kaunein poika jonka ovat eläissään..." "Tpruu, tpruu."
Kahvi on täälläkin, niinkuin kuljeksivilla Beduineilla, parhaana herkkuna, ja juodaan pitkin päivää. Asuntohuoneen ohessa onkin joka talossa eri-kahvila. Tässä kahvituvassa seisoo yhdessä nurkassa pieni paljeliesi; sen yli riippuu laesta muutamia koukkuja, joihin pannut ripustetaan, kun aiotaan kahvia keittää.