United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen piti oikein katsahtaa mammaan, sillä ensikerran eläissään hän tuli ajatelleeksi, että tämä mamma on samalla myöskin yksi ihmisistä, että hänen todella täytyy jossakin erityisessä paikassa asua ja tulla toimeen. Ja sitten olen minä ihan turha kapine maailmassa, sanoi mamma yhä enemmän kyyneltyen.
Ruokaa hälle kyllin tarjottiin, Saipa pirtiss' sitten viettää yötä. Vielä pilkattiin ja soimattiin, Ett' ol' laiska eikä tehnyt työtä. Mutta, kuullen pilkan, katkeruuden, Laulu-Hansa mietti laulun uuden. Pilkkaa kärsi kyllin eläissään, Vaan kun kuolemastans levis tiedot, Kuulunut ei ivan ääntäkään: Suri silloin lapsiparvet liedot; Aikaisetkin, mielet murenessa, Kyyneltyivät Hansaa muistellessa.
Kaunis, sointuisa ääni, runollinen mielikuvitus ja rakkaus kaikkeen suureen ja ylevään tekikin hänestä erinomaisen lukijan. Sillä tavalla ei Tuomo vielä eläissään ollut kuullut raamattua esitettävän. Ensin oli Eva lukenut vaan vanhan ystävänsä mieliksi, mutta vähitellen kiintyi hän koko olennollaan tähän suuremmoiseen kirjaan. Se herätti hänessä omituisia tunteita ja syvää kaipausta.
Muhammedilaisen pyhimpiin velvollisuuksiin näet kuuluu, että hän kumminkin yhden kerran eläissään käypi pyhissä Medinan ja Mekan kaupungeissa rukoilemassa.
Huoneeseen palattuamme näytti asiat olewan entisellään. Pikku Tiinakin oli laannut mussottamasta ja oli yhtä iloinen hälppä kuin ennenkin. "Kyllä siellä on niin ankara ilma, ettei mies monasti eläissään semmoista näe", otti isäntä puheeksi, kaiketi wäistääkseen, ettei pikku Tiina taas alkaisi tuota ikäwää juttua.
Mutta ensikerta eläissään horjui hän taaksepäin, vallan hämmästynyt ja säikähtynyt; ensikerta eläissään punastui hän tukan rajalle asti. Sillä hänen edessään seisoi sama nuori nainen, jonka hän oli auttanut Wingdamin kyytivaunuista; Brown pudotti kortit ja tervehti häntä kummallisella naurulla: "Vaimoni, saakeli soikoon!"
Tyttö luki ristissä käsin, luki hyvästi, mutta tummat, vilkkaat silmänsä vilkkuivat Antti Pietarissa, joka oli heittänyt kantamuksensa valkeaan ja nyt syvästi tutkien luki erästä alutonta ja loputonta kirjaa, jonka aarteen hän oli löytänyt romukopasta, minkä isä eläissään oli ostanut pastori Oksasen huutokaupata. Läksy oli lopussa ja heti mursi puhetulva tiensä.
Lörincz'in eteen ilmestyi nyt kummalliset, yksinkertaisen näköiset kasvot suurella, paljaalla otsalla, jolle hiukset olivat kammatut takaa päin, semmoiset, joita ihminen eläissään näkee tuhansia, voimatta tietää, mitkä ovat yhden, mitkä toisen. "No, ettekö vieläkään tunne minua?" kysyi naureskellen lankomies.
Vihdoinkin, kaikkien vastuksien, pitkien päivien levottomuuksien, vaivojen ja tuskien perästä hän siis oli löytänyt hänet! Ensi kerran eläissään sai hän kokea, että ilokin voi karata ihmisen kimppuun kuin villi peto ja pusertaa hänen rintaansa niin että henki on lähtemäisillään.
Erittäin sai Kertun siihen uskoon taipumaan seuraava seikka. Kerttu sattui itse olemaan eteisessä ja avasi hänelle oven. Niin hienoa ja niin kasvoiltaan kaunista herraa Kerttu ei ollut vielä eläissään nähnyt. Ei myös niin viehättävän sydämmellistä hymyilyä, joka näkyi sen kasvoilla, kun he kielen vuoksi eivät mitään toistensa puheesta ymmärtäneet.