United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Povari oli selittänyt hänen unensa merkitsevän, että hän ikään kuin antaisi päänsä naiselle ... naisen käänneltäväksi. Kitkerä närkästys alkoi kaivaa Sakriksen sydäntä. Nelma naurahteli: Joko tukka tai sormus... Ei tullut mitään sinä iltana visiitistä. Mutta kun pari päivää kului, ajeli Kukkelman huolellisesti partansa ... vaikka oli arki ... ja lähti kaupunkiin.
Muita läheisiä tuttuja ei Sakriksella paljon ollutkaan; ainoastaan etäisempiä ... mutta ne asuivat loitolla Sakriksen mörskästä ... hän ei olisi jaksanut tallustaa heidän luokseen, eikä varsin voinutkaan, kun ei vakituisesti niissä käynyt.
Ilo oli niitä koristuksia Sakriksen katsella. Nyt ne olivat valmiit, ja he kuljeskelivat keskellä päivääkin. Ottivat eväitä mukaan... Kapusivat jollekin korkealle, vainioiden keskellä olevalle mäelle... Sieltä Nelma saattoi nähdä kauas: eikö missään olisi järviä.
Mutta Kukkelmanin silmäniskusta aavisteli hän sitten jotain. Hän pyörähti ympäri ja juoksi sisälle. Jätti Sakriksen... Sakris rupesi puhelemaan emännän kanssa ilmoista. Lapset tirskuivat yhäti ... eräät peitellen kädellään suutansa. Sakrikselle tuli lähtö töllikylästä, turhin toimin. Huokaillen hän palasi Suomenvaaran huvilaan.
Kädet sylissä hän aina istui, pää riipuksissa ... kuulematta edes, mitä hänelle juteltiin. Isään kuului koskeneen se, että Sakriksen vanhin veli siihen aikaan lähti pois kotoa. Teki mieli muualle köyhyydestä. Ja naimisiin hänen tietysti piti alkaa päästä! Jokin tyttö, nainen, houkutteli hänet hylkäämään isänsä. Veli meni Helsinkiin.
Vuokrakin oli Krokelbyssä yhä vain kohonnut. Raskaaksi sellainen kävi. Ja siinä pälkähti Sakriksen päähän ajatus, jota hän oli jo kauan näinä kalliina aikoina ikään kuin aavistellut ja joka oli virkistynyt eloon juuri äskettäin, hänen kulkiessaan tuon uuden ja nopeasti nousseen työläisten kylän läpi. Hänelläkin pitäisi olla oma huvila ... oma murju..! Jospa hän saisi palstan..!
Sitten autolla Helsinkiin... Siellä kävi katsomassa Pojuaan ... ja haki vaatteensa tuttaviensa luota... Hiljaa asettui Kukkelmanin pariskunta levolle. Sakriksen makuupaikalle. Sakriksella oli siinä epämukavaa ja ahdasta... Mutta hauskalta tuntui hänestä kuitenkin. Vatsa oli harvinaisen täynnä ... ja tuo pulska vieras talossa. Ei tullut uni tässä kuumassa. Piti jollakin tavalla kulutella aikaa.
Nyt tarttuu Kukkelman kirveeseensä. Alkaa tähystellä ylös puiden latvoihin ... ja täti tähystelee vuorostaan häneen. Siinä Kukkelman tähtää ja tirkistää. Ja sitten iskee hän ensimmäistä petäjää... Kirves näyttää melkein yhtä pitkältä kuin hän itse ... mutta kohosipas sen kapea ja ohueksi tahkottu terä kuitenkin Sakriksen pään yläpuolelle! Polvet ovat hänellä koukussa ... niin kuin sellaiset lyhytvartiset viikatteet, joita tädin kotipuolessa käytetään. Kirves kohosi ... ja vanhan naisen on säälistään huolimatta pakko nauraa. Yhä kirves kohoaa, ja poloisen ramman ruumis keikahtaa kirveen painosta lantioita myöten taaksepäin ... ja sitten se heilahtaa eteen, nytkähtäen vasemmalle ... ja isku sattuu puuhun, kuuluu iskijän ähkäys.
Sakriksen oli niin vaikea ponnistautua irti näistä kuherrusajoista, joissa oli ainoastaan yksi paha muisto: se juhannusyö. Rahat loppuivat yhtäkkiä, niin odottamatta, että Sakriksen täytyi mennä jostakin lainaamaan. Ehkä peltiseppä Savolaiselta... Sinne hän nyt meni ... Savolaisen uuteen, punaiseen huvilaan. Mestarilla oli vieras.
Tulipatsaat näkyivät Söörnääsistä ... siellä työläiset hautautuivat raunioihin. Ja koko maassa höyrysi veri ... nälkäisten ... tai uuteen päivään uskoneitten veri... Kirpeä kostonhimokin kipenöitsee yhä Sakriksen sydämessä. Vallankumouksen johtajat pakenivat Venäjälle. He ... tekivät oikein!