United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onni täyttää Kukkelmanin sydämen. Kun hän lähtee povarin luota, katselee hän yhä voitokkaammin ja entistä innokkaammassa jännityksessä naisia, joita tulee tiellä vastaan. Mutta ei vielä: likaisia nämä ovat ... ja toiset vanhoja. Eivätkä nuoret ole läheskään sellaisia kuin se, jota hän... Täytyy odottaa. Sitten sattui Kukkelmanille vielä toinenkin omituinen tapaus.
Viimein täytyi Kukkelmanin lähteä. Mutta mikä riemu hänellä oli! Nykyiseen asuinpaikkaansa palasi hän myöhään. Tädin oli täytynyt odotella häntä ... tädin, joka aina meni hyvään aikaan levolle. Loikoilla puolittain valveilla, saadakseen sulkea oven. Nyt hän oli Sakrikselle vihainen ja motkotteli. Mutta siitä Sakris välitti vähät. Hän ei kuullutkaan muorin sanoja.
Mikäpä olisi Kukkelmanin kuumina kesäöinä loikoa Nelman kanssa viileässä eteisessä, vaikkapa koivunlehdistä kyhätyllä laverilla? Ja istuskella illoin rannalla, jota suhiseva kaislikko reunusti. Ja soudella... Kun Sakris teki työtä, olisi Nelma koko päivän siinä äärellä. Ja heilinsä ruuasta maksaisi Sakris tietysti Mikolle taikka tädille. Näin Sakris aikoi. Mutta siitä nyt ei tullut mitään!
Itse hän tekisi huvilan... Ensin ainoastaan yhden huoneen... Ja sitten lisää... Ja nyt, kun hänellä oli Nelma, naisista herttaisin, syntyisi huvila aivanpa itsestään: sellaisen innon ja voiman, sellaisen terveydenkin hän saisi Nelman vaalimana. Jotenkin hän rakentaisi huvilan ... sen hän oli velvollinen Nelmalle. Mahtavia ajatuksia suhisi ja pohisi Kukkelmanin päässä...
Niin, jaksoipa hän vielä sitten, kun he olivat uupuneina tulleet kotiin, köntiä makuulavallekin, ellei muuten, niin käsiensä voimalla kiipien. Kaikenlaiseen ihmis-parka maailmassa tottuu! Nelma oli Kukkelmanin oma. Nyt vasta Kukkelman oli oikein mielissään. Hän taputti Nelmaa hyväillen käsivarteen, kuiskaili hänelle ... ja naureskeli käheällä äänellään.
Silti hän ällistyi ja huudahteli: Ah, ah, ihanko totta? Herre min Gud, minä itse melkein tahtoisin tulla herra Kukkelmanin kanssa. Minä vapisen aina kun ajattelen... Mutta: tehän olette mieltynyt Nelmaan. Hän onkin niin nuori ja kiltti. Ah, te olette herkkunasse, rakennusmestari! Jaa, sitä minä olen, vastasi rampa.
Mutta nyt hänellä ei olisi tilaisuutta sitä asiaa järjestellä. Hän aikoo näet juuri ryhtyä isompiin puuhiin: lähteä ostamaan raavaita, viedä niitä Ruotsiin... Raavaita ... ja sikoja, lampaita. Antakaa te nyt Kukkelmanin olla, sanoo hän. Sittenpähän nähdään. Vai pitää hän tyttäristäkin, hahaa! Mikko se lyö kaikki leikiksi... Ja täti pitää hänestä kuin omasta pojastaan.
Miksi ei Nelma olisi valehdellut? Se ei ollut hänelle kovin vaikeaa. Hän sanoi siis johtajattarelle tuntevansa Kukkelmanin, äiti-vainajansa orpanan ... ja menevänsä hoitamaan Kukkelmanin taloutta. Nyt taluttaa kääpiö Nelmaa pois turvakodista. Minne Sakris häntä vie? Tietysti liikemies Mikko Suomenvaaran paviljongille. Nelman pitää aina olla hänen lähettyvillään.
Mimmi tuli verkalleen, roskakori kädessä. Kukkelmanin käheän ja pihisevän äänen oli hän jo tuntenut. Hän supatti: Ahaa, tekö, pykmestari. Muuten, nimeni on Mimmi Rumfelt ... aatelia..! Ja minäpä sanon teille jotain... Mutta ensin: missä te asutte? Onko se mukava paikka? Teillä on talo? Pytinki? Sakris kysäisi: Kuka se tahtoo sitä tietää? Hahaa, se, joka tykkää kovasti teistä, vastasi Mimmi.
Mutta kesäyön hämärässä, jossa ei sähköä olisi tarvittukaan, näki hän kuitenkin Kukkelmanin hirveän ja surkeasti kierostuneen hahmon: sääret, jotka olivat kuten kaksi koukkuun käännettyä talikynttilää ... ja toinen jalka vielä sivulle vinossa. Näki hänen kellertävän ja punertavan kyttyränsä: niin kuin mikä pahentunut lihamöhkäle. Nelmaa väristi...