United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nähdäänhän!" "Sen sisilisko", kähisi Miina palaten Lydian tykö, joka ääneti oli katsellut tätä kohtausta, eikä nytkään ainoalla sanallakaan osoittanut säälivänsä Annaa. "Oletko kuullut, että meidän isäntä kohta keikahtaa konkurssiin?" virkkoi Vimpelin Heikki Martille eräänä aamuna kun työhön mentiin. "En, mutta arvattava se kyllä on", vastasi Martti.
»Ja hänpä se heistä kolmesta kaikkein pahimmin vielä keikahtaa maahan», sanoi mestari Pietari. »Kuulepas, nuori ystäväni, joka pidät ryöstöä pahana rikoksena, tiedätkö että viisas Saint-Paul'in kreivisi olikin juuri ensimäinen, joka sodan aikana alkoi polttaa maaseutua, ja että ennen hänen hävyttömiä hävitysretkiänsä aina kaikin puolin säästettiin niitä vallittomia kaupunkeja ja kyliä, jotka eivät yrittäneet vastarintaa?»
Tämä oli vähällä keikahtaa kumoon hänen painostaan. No? kysyi hän vitkastelevalta Adelsvärdiltä. Näethän, että meitä varrotaan! Kuka meitä vartoo? Helkkarissa tietysti rouva Appelsina! Ei Otto vielä tiedä, että hän asuu täällä. Minä oleskelen tuossa pikku hökkelissä toistaiseksi! Mutta itsehän sinä olet usein sanonut, että siitä täytyy tehdä loppu!
Hän vaikeni, ja vene saapui nyt merelle. »Tunnusta, että olin oikeassa», Glaukus virkkoi, »kun pakotin sinut jättämään huoneesi näin ihanana aamuna tunnusta että olin oikeassa!» »Sinä olit oikeassa, Glaukus», Nydia huomautti nopeasti. »Tuo rakas lapsi vastaa puolestasi», atenalainen virkkoi. »Mutta salli minun istua sinua vastapäätä, muuten kevyt venheemme voi keikahtaa kumoon.»
Mitä aikoo hän tehdä? huudahti tyttö hämillään, suutuksissaan ja hämmästyneenä. Venehän on vettä puolillaan; tuossa tuokiossa saattaa se keikahtaa nurin. Sama minulle on, kuolenko täällä vai Puolassa, kun et minusta kuitenkaan enää välitä, ja samassa hän heilutti venettä, liekö tahallaan vai vahingossa, niin että siihen tuli yhä enemmän vettä ja se oli aivan uppoamaisillaan.
»Niinhän sitä väitetään, on pidettävä kortit kädessään ei myydä mitään», virkkoi Jakob vilkaisten omituisesti Berveniin. »Eikä kukaan voi sanoa, mistä tuuli huomenna puhaltaa. Mutta se vain on varma, että jos tätä tyyntä jatkuu, keikahtaa moni mies. Nyt ne juovat totia ja pelaavat korttia ja odottavat nykäystä nousuun päin ja kirjoittavat toisilleen papereita. Rahasta vain on kova puute»...
Punainen ratavahdin asunto, kallion kielekkeellä seisoen, keikahtaa ohitse. Viereen ilmaantuu sivuratoja. Niille siirrettyjen tavaravaunujen seinät humahduttavat pimeän eteen ja samassa taas jälelle jääden viskaavat vaunun valoa täyteen. Toisessa paikassa odottaa toinen vastaan tuleva veturi ja juna. Siellä pistää päänsä ikkunasta venäläinen sotamies, ja kuuluu virsselin sävel.
Juha tepasteli ja hypäkehteli eikä tiennyt, miten hyvän mielensä ilmaista... Tuli toki tämä vieras parhaaseen aikaan. Ilman sitä olisi viikko vielä murjotettu ja tiesi, olisiko sittenkään sopua tullut. Vaan niin pian kuin sille tulee mieluinen vieras, aina mieli keikahtaa. Heitä tänne pihaan ryysysi. Minäkin heitän. Säilynee kai laukkuni tuvassa? Säilyy se!
Eikä hän häikäillyt sitä käyttäessään, ankara pisto paiskasi vaaraansa aavistamattoman valkoisen prinssin satulasta, mutta hän ei pudonnut, hän jäi tuokioksi jalustimestaan riippumaan ja onnistui hänen ohjista kiinni pitämällä keikahtaa jälleen ylös.
Nuori upseeri ja kaksi laivamiestä tahtovat venheessä käydä taistelemaan myrskyä ja aallokkoa vastaan. Venhe keikahtaa nurin. Laivamiehet saavat kiinni sen laidasta. Upseeri ui vielä muutamia vetoja. Valkoisen puvun lieve hulmuaa vedessä lähellä häntä. Hänen onnistuu tarttua siihen.