United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tytär, joka tähän saakka oli ollut kalpea kuin palttina, tuli äkkiä kasvoiltaan hehkuvan punaiseksi. »Mitäs isä pakotti... vaikka minä itkin ja pyysin...» sanoi hän torjuvasti, yhä lattiaan katsoen. »Minäkö pakotin? Sinä tiedät itse, että talo olisi mennyt ja...» Lause jäi keskeneräiseksi. Keskitalo ei tiennyt enää itsekään mitä ajatella.
Näiden sanain perustuksella pakotin itseni uskomaan eli paremminkin otaksumaan sen, että Jumalan ihmeellisestä johdatuksesta minun varmaan täytysi saada paikka, ehkä jo samana päivänä, koska olin sitä rukoillut ja ilman epäilystä ruvennut odottamaan.
Näyttää olevan, hän menee varmaankin rouva Blomgrénin luo päivällisille, muistan äidin jotain siitä maininneen. Hyvää päivää, pastori Törne neuvoksetar vihjasi innokkaasti hansikkaallaan ja kumartaen läheni pastori heitä. Suokaa anteeksi, herra pastori, jotta pakotin teidät pysähtymään, mutta minä haluaisin kernaasti puhella hiukan teidän kanssanne. Minä olen mielelläni teille palvelukseksi.
Olivatko he menneet Jomalaan vai Finströmiin päin, siitä emme saaneet tarkkoja tietoja. Käskin sen vuoksi toverieni kulkea Jomalaan ja itse lähdin ratsastamaan Finströmiin. Sundin kirkolla sitten yhtyisimme. Alkoi olla jo ilta ja hevoseni oli hyvin uuvuksissa. Mutta pakotin sen nelistämään yhä eteenpäin.
Olinhan keskellä ihmisjoukkoa, jonka ei pitäisi saada nähdä kyyneleitäni eikä myöskään hajamielisyyttäni. Kohotin siis katseeni ja pakotin itseni tyyneksi, mutta nytkään, yhtä vähän kuin niin monasti ennen, en mistään hinnasta voinut pakottaa kasvonpiirteitäni iloisiksi, huuliani hymyyn enkä antautua hilpeän leikillisiin keskusteluihin tuttavieni kanssa.
Hän tahtoo päästä vihittyyn maahan. Marttiko? Niin. Sanottiin, että hän teki semmoista, jota hänen ei olisi pitänyt tehdä. Hän teki niin hyvin kuin hän ymmärsi. Ehkä itse pakotin häntä ankaruudellani. Sitä en usko, mutta semmoista johtuu mieleemme, kun joku meille rakas on kuollut. Oi, tiedän kyllä itse, mutta niin minä menettelin siitä syystä että hän oli minulle niin rakas.
Pakotin, vaikkakin vaivaloisesti, ajatukseni tottelemaan tahtoani, koetin mukautua todellisiin oloihin ja vakuutin tuolle uskolliselle nuorukaiselle, että minua ei vaivaa mikään. »Olen vain nähnyt kummallista unta, Sawyer, siinä kaikki», sanoin, »peräti kum-mal-lista unta». Puin koneellisesti vaatteet ylleni. Pääni tuntui olevan sekaisin, kaikki oli niin epävarmaa, että en tahtonut tuntea itseäni.
Hän vaikeni, ja vene saapui nyt merelle. »Tunnusta, että olin oikeassa», Glaukus virkkoi, »kun pakotin sinut jättämään huoneesi näin ihanana aamuna tunnusta että olin oikeassa!» »Sinä olit oikeassa, Glaukus», Nydia huomautti nopeasti. »Tuo rakas lapsi vastaa puolestasi», atenalainen virkkoi. »Mutta salli minun istua sinua vastapäätä, muuten kevyt venheemme voi keikahtaa kumoon.»
Minä tilasin toisen samanlaisen kotletin ja pakotin hovimestarin seisomaan vieressäni ja katsomaan, tulisiko sen mukana myös perunoita. Tuliko? Tietysti tuli. Ja silloin minä olin voittanut! Mutta uusi kotletti? Siitä sinun täytyi kuitenkin maksaa? hymyili Johannes. Maksoin mielellänikin, sanoi Muttila. Mutta pääasia oli, että sain todistetuksi olevani oikeassa.
Kaikki semmoisissa tapauksissa seuraavat vaivat, ne luettiin miehissä minun viakseni, kun minä muka pakotin lapsen imemään rintaa, jossa ei mitään ollut. Siitä seurasi jälkipoltot ja senkin seitsemät vammat ja vastukset, ja niin kielevät ja sanarikkaat kuin vaimonpuolet tavallisesti ovat, tahtoi heiltä kumminkin loppua sanat minua syyttäissä ja parjatessa.