United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !


Enkös ollut sanonut niin pappilaan kuin myöskin parkin kiskontaan lähtiessäni, että minäkin voisin hyötyä tehdä! Pian siis kaunis alku loppuansa kiitteli. Meillä oli syytä iloita. Minä olin tuonut jyviä, lehmä antoi maitoa, ja perunoita oli saatu omasta pellosta niin paljo, että riitti myydäkin.

Ja kun hän sen huomasi, niin istui hän laskemaan, mitä ne rahassa tekevät: "Kahdeksantoista tynnyriä rukiita, nykyisen hinnan jälkeen, kaksikymmentäkolme markkaa tynnyri, tekee neljäsataa neljätoista markkaa; kahdeksan tynnyriä ohria, kahdeksantoista markan jälkeen, tekee sata ja neljäkymmentäneljä markkaa; viisitoista tynnyriä kauroja, yhdentoista markan jälkeen, tekee sata-kuusikymmentäviisi markkaa ja kaksikymmentä tynnyriä perunoita, neljän markan jälkeen, tekee kahdeksankymmentä markkaa, eli yhteensä kahdeksansataa ja kolme markkaa.

Katsos, hän vilkaisi ympärilleen, tässä annan sinulle aluksi Kymmenen markan seteli putosi Marian helmaan. Siunaa ja varjele! En minä huoli, ottakaa pois, voi nyt näkevät, näkevät Hän kumartui alas ja oli uutterasti poimivinaan perunoita. Ottakaa pois, patruuni, minä lasken sen maahan, tähän viereeni. Ottakaa niin, etteivät huomaa. Jääköön siihen, ellet siitä välitä. Noin suuri raha.

Niiden välillä kasvoi Valeen rehevät, suurilehtiset kessut ja äidillä oli pari tarhaa räätiköitä sekä sitten vielä jossakin nurkassa perunoita. Muuten oli se kivikkomäkeä. Pihlaja ja tuomi estivät siellä tienvarsilla puuhailevia näkemästä Laitalan kamarin ikkunaan ja huomaamasta, että siellä joukottain oli ihmisiä, mutta kamarissa olijat näkivät ulos.

Tuolla tuli Anderssonska läähättäen rappuja ylös ja riensi Katrinan luo, joka huuhtoi perunoita kaivon luona; tietysti tahtoi hän tuoretta kahvi-kermaa ja kentiesi pari kananpoikaakin päivälliseksi odottamattomalle vieraalle. Vähän aikaa myöhemmin tuli Elli serkkunsa kanssa kartanolle; hänellä oli päässä kukikas pitsihattu, kaunein naispäähine, mitä Rautio voi mielessään kuvitella. Elli puheli ja viittoi innokkaasti.

Hän tuli Leizénin omistamalle Korholan tilalle ja näki kartanon olevan kauttaaltaan ränsistyneenä, ihan viimeistä värsyään laulavana ja raunioiset pellot laihaa nurmea kasvavina ketoina. Ainoastaan muutaman pelto-osan puolisko oli hyvin nikuraisena rukiinlaihona ja muutaman osan nurkka sulana peltona, jossa viime kesänä näkyi kasvatetun perunoita.

Toverit, ja niiden joukossa oli ollut myös Bäck, olivat ennakolta ampuneet jäniksen, aukaisseet ja tyhjentäneet sen vatsan, panneet siihen paistia, silakoita ja keitettyjä perunoita sekä sitten neuloneet vatsan umpeen. Sen tehtyä asetettiin jänis sopivalle paikalle metsän rantaan, ja Svanholm vietiin hänen sitä huomaamattaan sinne päin.

Samalla teki uuni myöskin kuopankaton virkaa, sillä sen kupeella olevasta laatikosta meni raput sillan alle, jossa kuuluttiin säilytettävän perunoita y. m. tarpeita. Tuo komero muistutti mieleen vanhoja tarinoita sota- ja vainovuosilta, jolloin ainakin Topeliuksen mukaan takaa-ajetut karkulaiset pakenivat sillan alle ja siellä piilottelivat.

Hän kasvatti tavallisesti pellossaan perunoita, joita sitten möi pitkin talvea, ja teki sen lisäksi juurikopsia. Mutta nyt olivat perunat jo keskitalveen mennessä myydyt, valmiita kopsa-aineksia oli kyllin, mutta hänellä ei ollut mitään halua tarttua niihin käsiksi köyhyys tunkeutui ovista ja ikkunoista sisään.

Hän kertoi muun muassa, että Bergflykt vartavasten oli tuottanut kapallisen perunoita Saksasta ja että hän erinomaisesti oli osannut saada täällä viihtymään tuon uuden, Ruotsissa vielä hyvin harvinaisen, Suomessa miltei tuntemattoman kasvin, josta luultavasti tulisi vielä koitumaan paljon hyötyä.