United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tulimme tuosta rantaan autiohon, min merta purjehtinut mies ei koskaan, ken oisi palausta ymmärtänyt. Mun vyötti hän tuon toisen tahdon mukaan. Oi ihme! Heti kun hän kumartuen valitsi kasvin nöyrän tuon, jo kasvoi samalla toinen toisen kaislan sijaan. Toinen laulu Jo Päivä painui taivaanrantaan, jonka meridianin piste korkein päällä Jerusalemin päilyvi, ja yöhyt,

Toiselta puolen taas lausuu vasta oikean tuomion ohdakkeista, kun näkee sen kasvin minkä joukossa ne kasvavat. Ja nyt saapi jo tässä olla kylläksi. Kaikki ymmärtämättömäin arvostelijain viha ja kiukku on tapaava äänettömän, mutta kaikki asiaan pystyvä arvostelu, vaikka se olisikin ankara, on löytävä kiitollisen miehen.

Kevät-aamuina näkee tämän kasvin lehdillä kastehelmen kaltaisia pisaroita, jotka ovat juuripainon vaikutuksesta lehden sisästä pusertuneet. Poimulehti, olet minun Kaltaiseni: luonto sinun Sydänjuurias kun painaa, Lehdillesi helmet lainaa. Helmet päilyy päivän alla, Mieli viehtyy katsojalla.

Silloin katsahti Johannes ylös. «Herra majurivastasi hän. «Kun täällä silmäilen ympärilleni, johtuu tuo aika muistooni, niinkuin olisi se ollut eilen. Mutta minä näin täällä silloin kauniin kasvin«. Johanneksen ääni oli hänen tätä sanoessansa niin kummallisen viehkeä, että majuri ei tietänyt, pitikö hänen tässä lauseessa näkemän loukkausta vai leikkiä. Hän ei siis vastannut mitään.

Kaikesta muusta, mineralogiasta, botaniikasta, fysiikasta, voi olla eri mieliä ja kaikki se on muuttuvaista, ja jos siinä on jotakin totta, on se olemassa ainoastaan sitä varten, että muodostaisi niitä nesteitä ja sitä mehua, joiden äärimmäinen tarkoitus on kasvin ravitseminen, sen kasvin, joka kannattaa elämän ja sivistyksen kukkaa: taidetta.

Hänen lemmittynsä oli tohtorin kaunis, hoikkavartinen tytär Amanda, ja Amanda puolestansa suosi häntä kuin prinsessa, kuin jokin naisjumala, niin Amanda häntä suosi. Pilgrim auttoi häntä aina joutoaikoinaan pystyttäissä keppiä ulkomaisien kasvien tueksi, joihin hän ensin eräästä kirjasta oli koriasti kirjoittanut kunki kasvin nimet.

Tuon kasvin koti satumaassa on; ah, *siell'* on rakkaudenkin paikka parhain. Tuot' yrttiä vain lapset auringon suojaavat siimeksessä kukkatarhain. Niin rakkauden laita myöskin on. Veressä täytyy tulta auringon myös olla, jotta rakkaus siinä säilyy, kukoistaa, päivän seesteisenä päilyy. NEITI SK

Puheesi palkatta ei jääpä ole, jos pääsen päättämähän tietä elon tään lyhyen, joka loppuhunsa kiitääJa hän: »Sen kerron, en siks että maista vartoisin lohdutusta, vaan kun armo niin suuri paistaa sulle ennen surmaas. Tuon olin kasvin huonon kantajuuri, mi koko kristillisen maan niin varjoo, siit' että harvoin hyvä heelmä kypsyy.

Sanotaanhan sen pyhän kasvin voimalla, kun sitä povessaan pitää, voitavan tehdä kaikki loitsijain lumoukset tyhjiksi; niinpä mekin, niinkauan kuin uskollisesti yhtä pidämme, voimme nauraa kaikkia pahan-suopia ja vihamiehiä". Veli ja poika molemmat suutelivat niitä lempeitä käsiä, joilla Robert kuningas heidän käsiään puristi, samassa kuin hän näin ilmoitti luottamuksensa heidän rakkauteensa.

Mutt' ei ainoasti käsin niitä Hoidellut hän, kallistuipa usein Kukkaa kohden, loi sen silmään silmäns', Antain pienokaisen juoda tulta Sielustaan ja henkens' elähyttää Kasvin pölyä himmeää ja mykkää. Itse hengelleen hän ruumiin otti Kukkasilta, pienimmänkin aatteen Puki kasteen, tuoksun, värin verhoon, Mullan lasten kanss' siis vaihtoi lahjoj', Antoi, otti, lempi loppumatta.