United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdotko rakentaa riitaa ylimystalon emännän kanssa? huusi Wappu ääneen ja hänen säkenöitsevät silmänsä mittasivat tyttöä kiireestä kantapäähän. Luuletko että minä rupeisin riitaan sinun kaltaisesi kanssa? Minun kaltaiseni kanssa? huusi tyttö, mikä minä sitten olen?
Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin, minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä. MARTTA. Aika könsikkä.
Näin sanottuaan loi kreivi katseensa Sprengtportiin, ja tämän riennettyä esille lausui Lewenhaupt ylpeällä vakavuudella: Nyt on minun päiväni tullut, mutta minun kaltaiseni mies ei halua joutua Wrangelin kohtalon alaiseksi. Sanokaa siis, mihin miehistönne kelpaa? Sprengtport seestyi.
Kun sa joskus lemmit, Niin sulotuskissasi mua muista; Mun kaltaiseni kaikk' on lempiväiset, Eleissään muuten liehuvat ja löyhät, Pait että lakkaamatta armaan kuvaa He jumaloivat. Miellyttääkö sävel? VIOLA. Oi, lemmen valtaistuimelle asti Se kaiun antaa! HERTTUA. Taitavasti haastat. Vaikk' olet nuori, vannon, että silmäs Jo lumonnut on joku mielitietty; Vai kuinka?
Vihille minä vien sinut yölliseen kirkkoon eikä mikään ole elävän ihmisen sielulle niin terveellistä kuin avio minun kaltaiseni kauniin hengen kanssa. No, tuletkos? Ei minulla ole aikaa tässä turhaan haastella. Ja hän aikoi viedä paimenta muassansa pois.
Hän alkoikin jo viedä vierastansa sinnepäin; mutta samassa yksi päällikön kasvatusveljistä, joka näkyi olevan edeskäypänä, häntä seisahdutti ja kuiskasi hänelle jotain korvaan. "No niinhän minä arvelinkin", sanoi paimen, jonka sydän suuresti helpoittui, "niinhän minä arvelinkin, että toki tään vieraan sekä minun kaltaiseni virkamiehen piti saada sija ylimmässä pöydässä".
Itätuuli viipyi jossakin ja länsituuli humisi vienosti puissa. Taivaan sineä kohden kuvautui kukkula juovineen valkeasta lumesta, jota vielä siellä täällä oli sen rinteillä; se näytti tavallista jylhemmältä koleassa himmeydessään. Sinä aamuna katselin sitä kauan. Eikö se ollut minun kaltaiseni? yksinäinen, kelmeä ja kolkko!
Minun on vaikeampi sitä sanoa, kuin luulinkaan. Te osotitte kumminkin niin suurta luottamusta minua kohtaan tuona epätoivon yönä, kun valvoitte äitinne kuolinvuoteen ääressä. Miksi olette nyt kadottanut kaiken luottamuksen? Tuona juhlallisena hetkenä kuoleman läheisyydessä en ollut kaltaiseni, mutta sitte olen jälleen tullut luontaiseen ujouden tilaani.
Pääni painui uudelleen alas. Lazare setä oli siis kuitenkin nähnyt minut. "Minun kaltaiseni vanhus", jatkoi hän, "tietää kovaksi onneksi, mitä kevään suloudesta on ajatteleminen. Minä, Jean raukkani, rakastan Durance virtaa sentähden että se kostuttaa noita niittyjä, ja sentähden että koko laakson elämä, riippuu siitä.
Monen minun kaltaiseni tytön mielestä olisi se kentiesi ollut suuri onni, kun ensi kertaa hovissa ollessa ilmestyi niin suosiollinen mielipide, vaan minä en tuntenut mitään senkaltaista. Jotenkin surullisesti ja ujosti katselin minä kirjaa; olihan sen sisällys syypää siihen, että ensimmäisen lapsuuteni täytyi kaivata äidinrakkauden auringon säteitä.