United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
parempaan rataan, tähteen parempahan taas yhtyin lämmittämään käy se vahaa maailman, sille luonteen, leiman antain. Näin tänne aamu, tuonne ilta tullut juur' oli kautta aukon moisen; tummui jo toinen, toinen seestyi pallonpuoli. Beatricen näin ma kääntyneenä käteen vasempaan, katsomassa kohti Päivää; niin sit' ei tähdännyt lie kotka koskaan.
Mielt' ei muuttane mult' Agamemnon, Atreun poika, eikä akhaijit muut, kun paljas tyhjä on palkka katkeamattoman kamppailun vihamiehiä vastaan. Taistelit innoin tai koton' istuit, yksipä saalis; yksipä kunnia on, olit kehno sa tai uros kelpo; maineeton tai mainehikas saman kuoleman saapi. Mulla mi siit' etu on, jos sai kovat mieleni kestää, kons' yhä kamppailin minä antain henkeni alttiiks?
Ja siitä istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, sydämissä riutuva toivo. Tullut on jo neljäs päivä, veljesten ollessa kivellä, mutta alati vielä härkien piirittäminä he istuivat. Tuolloin, tällöin siirtyivät elikot kauemmaskin, mutta ainapa käyskeli näkyvissä yksi ja toinen, antain myristen kohta kumppaneillensa tiedon, jos veljekset yrittivät pyrkimään pois vankeudestansa.
Ja hänen puoleensa nyt kallistuen ma kysyin: »Tekö täällä, Ser Brunetto?» Hän mulle: »Poikani, sa sallit ehkä, ett' taapäin kääntyy kerallas Brunetto Latini, antain ohi mennä jonon.» Ma hälle: »Tuota teiltä pyydän juuri; jos tahdotte, ett' istahdamme, teen sen, jos vain tuo mies, mun Oppaani, sen sallii.»
Annapas nyt vaan kirje minulle ja älä enään pilkka-puheita loruttele." "Ja mitä maarian vielä! sinä et naimisiin!" sanoi tyttö, nyökästen päätänsä ja antain kirjeen. "Se on Kustaalta!" huusi Anna iloissansa. "Enkö minä sitä arvannut", sanoi pikku Kaisa, mennen tiehensä suuresti naurain. Anna avasi kirjeen ja luki: "Rakastettu Anna!"
Lakkas myrskylaulu meren rinnan, souti selkää pitkät, loivat laineet, kajastellen taivaan sinikantta, muistutellen meren pohjatuutta, antain aavistusta myrskylöistä mennehistä. Kysyi meri jälleen: »Onko taiteen tarkoitus siis tämä?» Nyökkäs päätään vanhempi ja vastas: »Jo nyt riittää. Olet taideniekka.»
ULYSSES. Tekijän väite ei niin hämmästytä Se uus ei liene kuin sen tarkoitus; Hän näyttää suoraan todistelullaan, Ett' eipä kukaan ole minkään herra Vaikk' olkoon kuinka itsevarainen , Jos muit' ei lahjoistaan tee osakkaaksi; Ja ettei itsestään hän näitä tunne, Jos vastaanottajien hyväksymys Ei paina niihin leimaa, niinkuin holvi Kajottaa äänen, tai kuin teräsportti, Jok', antain päivään päin, sen kuumuutta Ja kuvaa heijastaa.
RITARI. Miks ei, herra? KENTIN KREIVI. Niin häpy hänet valtaa: oma tylyya, Kun kielsi hältä siunauksen ja hänet Työns' onnen valtaan, hänen osans' antain Siskoille, noille koirille: se mieltä Niin kirveltää nyt, että lapsest' estää Tulinen häpy häntä. RITARI. Herra-parkaa! KENTIN KREIVI. Ei herttuoista ole mitään kuultu? RITARI. On kyllä: matkall' on he joukkoinensa. KENTIN KREIVI. Hyv' on!
Maailman lamppu eri liesi-aukoin kohoopi kuoleville; mutta siitä, mi kolmeen ristiin kehää neljä liittää, parempaan rataan, tähteen parempahan taas yhtyin lämmittämään käy se vahaa maailman, sille luonteen, leiman antain. Näin tänne aamu, tuonne ilta tullut juur' oli kautta aukon moisen; tummui jo toinen, toinen seestyi pallonpuoli.
NESTOR. Suut' antain teitä päämme tervehtii. ULYSSES. Ei päällä siihen yksinoikeutta, Myös jäsentenkin tulis suudella. NESTOR. Sep' oli sievä neuvo. Minä alan. Tää Nestorin on osa. ACHILLES. Kaunis neiti, Tuon talven otan huuliltanne pois; Achilles tervetulleeks sanoo teidät. MENELAUS. Suur' aihe suudella ol' ennen mulla. PATROCLUS. Mut nyt ei aihett' ole suuteluun.