United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ole paha paimenien, Pah' ei karjan kaitsijoien: Kiikumma joka kivellä, Laulamma joka mäellä, Joka suolla soittelemma, Lyömmä leikkiä aholla, Syömmä maalta mansikoita, Ja juomma joesta vettä. Marjat kasvon kaunistavi, Puolukat punertelevi. Vesi ei voimoa vähennä, Jokivesi ei varsinkana. Paimenen pyhä. Kaukaa kuuluu kumahellen
Joukko harakoita istui puissa ja krakistivat pojalle niin että rupesi häntä harmittamaan; mutta hän unohti sen pian, koska sai nähdä yhden käpylinnun kivellä tien vieressä. Lintu nyökkäsi ystävällisesti päätänsä ja Juoseppi nyökkäsi samoin takaisin. Lintu ei tosin sanonut mitään, mutta aukeli ja sulki noukkaansa, selvästi osoittaakseen isoovansa.
Nyt istui vanhus sammaltuneella kivellä korkeiden, humisevien honkain varjossa, ja kahdella likeisellä kivellä istuivat hänen pitäjäläisensä Kolmhalko ja Hohti, molemmat yli 50 vuoden ikäisiä, joiden isien kanssa Kornatus oli ollut ystävä. Hekin kuuluivat Husulan aateliin, mutta he olivat nyt siirretyt hämäläisiin.
Hän astui puoleksi ajatuksissaan muutamia askeleita, mutta äkkiä hän pysähtyi, sillä hänen eteensä aukeni kuva, jota hän ei enää milloinkaan unohtanut. Viiden kuuden sylen päässä näki hän ison hongan, sen juurella oli iso kivi, ja kivellä seisoi nuori neitonen. Nuori oli tuo neitonen ja kaunis kuin kevät-aamu.
Tämän Mikon täytti pyhä viha, hän koppasi rannalta kivenmukulan ja sanoi: »Sitten on ihme, jos noista ei lopu risti», ja viskasi kivellä juuri sitä, jonka kivi sattui minuun, ja silmä meni sisään. Se kai osui sattumalta? sanoi Lilja.
ovat kyllä itsessäänkin kauniita; mutta niin yksinkertaisesti ja niin vienolla aistilla ne eivät suinkaan kuvaile sydämmen tunteita kuin esim. seuraavat rivit Kantelettaresta: "Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, * Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi. * Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta".
Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Taattoko pahoin pitävi?" "Taattoni hyvin pitävi." Immikkö aholla itki, Heinätiellä hellehteli, Kirjavaisella kivellä, Paistavalla paaterella. Kyselimmä, lauselimma: "Mitä itket impi rukka, Impi rukka, neito nuori, Ken sua pahoin pitävi, Maammoko pahoin pitävi?" "Maammoni hyvin pitävi."
"Jos urhoollisella Vitigeksellä olisi ollut vierellään auttaja silloin, kun roomalainen runoilija paiskasi häntä kivellä Hadrianuksen haudan luona kuten sinä pelastit kuningas Totilan saman miehen uhkaavasta iskusta niin olisimme jo silloin saaneet Rooman käsiimme ja karkoittaneet prefektin, joka, valitettavasti, nytkin on päässyt käsistämme." "Niin, valitettavasti!
Tähän asti oli Katri istunut kivellä munkin jalkain juuressa ja puhuessaan tai kuullellessaan katsonut häneen ylös.
Manasse heitti sitä palikalla ja niin saatiin puheenaihe: Hiku näet viskasi nyt kivellä ja johtui siitä Pietari Isaskaarille kostaaksensa kerskaamaan: »Kun oisj nyt mestarj härkänä niin myö kun oikein sitä kivellä viskoisimma!... Viskoisimmakoon, Manasse?»