United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ylimmällä kertomarunouden kehityskannalla ovat vasta ne runoelmat, joilla ei ole ainoasti jonkun yhteisen uroon nimi tai joku silloin tällöin hämärästi esiinkajastava peri-ajatus höllänä yhdistys-siteenä, vaan joissa yksi päätapaus, monellaisten syrjäseikkain ja sivutapausten yhteisenä ytimenä, edistyy asian luonnon kautta määrätystä alusta samaten määrättyyn loppuun saakka, kiinnittäen kaikki sivutapaukset keskuspisteesensä, ja joissa sen lisäksi runoelman eri-osat yhä viittailevat toisiinsa, muistutellen tästä yhteydestään.
Sydäntä jos ompi kellä Suloisuutta nauttimaan, Varmaan viel' on liikkehellä, Väsymyst' ei muistakaan. Kiire, kas, on tullut kyllä Koko kylän väellen: Nuoret, puhdas puku yllä, Rientää kokkomäellen; Yks ja toinen ikämies Peräst' astuu tupakoiden, Muistutellen kukaties, Miten hekin lailla noiden "Hupakoiden" Muinoin kukkulalle riens, Vaan nyt alkaa Vuodet jäykistellä jalkaa.
Kaikki, jota minä tunsin ja ajattelin, olisin voinut ilmottaa yhdellä ainoalla lauseella, ja se lause pääsikin ajattelemattani suustani lentoon: "Onpa sulosta elää", ajattelin sanoissa, muistutellen itselleni Elinan mielilausetta. "Niin, voisi olla sulosta", hän sanoi samalla soinnuttomalla äänellä ja hän näytti vaan yhtä hajamieliseltä.
Lukkojen ja telkien takana. Sääli perhettä, joka tähän saakka on pitänyt itseään yhtenä kaupungin arvokkaimmista. Sääli myös häntä itseään, lisäsi Antti, muistutellen mieleensä tuon tupsupartaisen, kirkassilmäisen, pyöreävatsaisen kelpomiehen kuvaa, joka nyt istui kiinni tavallisena rikollisena. On se sentään kovaa!
Noina aikoina tehtiin jyrkkä ero syntyperäisen amerikkalaisen ja maahanmuuttaneen ulkomaalaisen välillä. Sen verran sain hänestä tietää ennen maatamenoa, ja pitkän aikaa valvoin vuoteellani muistutellen mieleeni hänen äänensä sointua. Pelästyin omia ajatuksiani. Hän oli niin kovin erilainen kuin minun luokkaani kuuluvat miehet; hän oli niin omituinen ja niin voimakas.
Lakkas myrskylaulu meren rinnan, souti selkää pitkät, loivat laineet, kajastellen taivaan sinikantta, muistutellen meren pohjatuutta, antain aavistusta myrskylöistä mennehistä. Kysyi meri jälleen: »Onko taiteen tarkoitus siis tämä?» Nyökkäs päätään vanhempi ja vastas: »Jo nyt riittää. Olet taideniekka.»
Kuinka olet täällä senaatissa? kysyi hän surullisesti ja ilottomasti katsoen ystäväänsä. Täälläkö? Siksi, että toivoin saavani oikeutta ja voivani pelastaa viattomasti tuomitun naisen. Minkä naisen? Jonka juttu oli äsken esillä. Vai niin, Maslovan juttu, sanoi Selenin muistutellen. Sehän oli aivan perusteeton valitus.
Ihmisten ensimmäinen puhelu lienee ollutkin pantomiimia . Sen tuntevat melkein kaikki kansat; se on niin luonnollista ja ymmärrettävää, että valkoiset lapset viipymättä oppivat sen, kun ovat nähneet neekerien sitä esittävän. Muistutellen siitä, mitä äitinsä oli hänelle lukenut, mieleensä ne kohdat, jotka häntä enimmän olivat liikuttaneet, näytteli Virginia niiden päätapaukset varsin luontevasti.
Hetken nojattuaan otsaansa käsiään vastaan, ikäänkuin muistutellen mieleensä muinaisia tapahtumia, alotti vanhus kertomuksensa: Vuonna 1726 päätti muuan nuori Normandiasta kotoisin oleva mies, nimeltä de La Tour, siirtyä tälle saarelle onneansa etsimään, sittekun oli turhaan etsinyt itsellensä virkaa Ranskassa ja turhaan pyydellyt sukulaisiltaan apua.
"Muistelen minä hänen kerran kertoneen, missä kreivitär Tettenbornin huvila on", sanoi hän viimmein ikäänkuin pelonalaisesti. "No, missä se on?" kiiruhti Mayer Anshelm kysymään. "Muistakaa Baruch! kaikki riippuu siitä, että te sen tiedätte". "Huvila on uudessa kaupunginosassa tuolla Mainin varrella", lausui Baruch hitaasti ja ajattelevasti, joka sanaa punniten ja muistutellen.