United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Riensi jo Patroklon kera myrmidonit tamineissaan iliolaisia päin karatakseen uljahin innoin. 258 Joutuen tulvasi miehiä, kuin kimalaisia kiehuin purkautuu yli tien, tapahansa kun poikaset härnää ääreen tien pesineitä ja ärsyttää ajan kaiken, houkkiot, saatellen saman kiusan kaikkien kimppuun; arvaamattaan jos kuka kulkija vain ohi astuu häirityn parven tuon, nepä pelkäämättömin vimmoin kiitävät päin heti kaikki ja varjelevat sikiöitään: noinpa nyt myrmidonit, sydämessään urheus moinen, riensivät laivojen luota, ja suunnaton nous sotahuuto.
Ja nuorikkoni kanssa rinnoin Mä nuorukaisen toivoin, innoin Levähtämättä työtä tein; Ja työmme Luoja siunasi: Maa kasvoi, koti korkeni, Jo kullan helkkeen kuulin, Rikastuvain jo luulin Mut kerran kultaliekkeinä Nous koti kohti taivasta: Maantielle jouduin joukkoinein.
Nousemattani lankeen yöhön autioon. Innoin kuumeisin etsin. Ja löysin tieni. Vaikk' oli voimani pieni, yksin ponnistin. Onko etsijän syy jos hän astuu harhaan? Jos hän liian varhaan hankeen kylmettyy? Minä tunnen, on vihdoin hetkeni tullut. En kysele mitään. Mut kuitenkin sammuvin silmin yhä katson itään. En armoa ano. En syytä ketään. Syyn itse pidän. Mut ihmettä varroten katson yhä puoleen idän.
Ma innoin seurasin, ma riemuin kuulin puhetta selvää miehen kokeneen; mut sikäli kuin kuuntelin ma, ah, omissa silmissäni alenin; kuin kaiku, vuoriin raukeava, kohta jo tyhjiin katoovani pelkäsin. PRINSESSA. Ja selvään äsken näytit tuntevasi, kuin toisillensa elää sankari ja runoilija, toistaan etsien ja ilman kademieltä.
Ruumist' innoin pois noin kamppailusta he kantoi päin tasalaitoja laivoja, vaan takapuollapa taisto riehui, kuin tuli, päästessään yht'äkkiä irti, polttaa kansavan kaupungin, talot sortuvat loimuun valkean valtahisen; rajutuulipa liekkejä kiihtää: noin jyry valjakkoin, melu peitsenkantaja-miesten ain' oli kinterehillä, kun urhot kulkivat tietään.
Ma tahdoin luokses tulla Ja viipyä rinnallas; Ei ollut aikaa sulla Sun kaikilta toimiltas. Ma lausuin sieluni innoin: "Sua yksin mä lemmin ain!" Sa nauroit täysin rinnoin Ja pilkoin niiasit vain. Sä vielä kiihdytit, kulta, Mun lemmenmurheitan', Ja viimein sä kielsit multa myös lähtösuudelman. En itseän' ammu varmaan, Vaikk' asiat on huonosti päin!
Todistus, vahva niinkuin taivas itse: Se taivaan side höltyy, liestyy, laukee; Ja toinen solmu, viiden sormen solmu, Tuon naisen vajan pirstat, lemmen rippeet, Kylläyneen kiihkan murut, jätteet, totkut Ja okseet kytkee Diomedeeseen. ULYSSES. Mut tunteeko se Troilus puoleksikaan, Mit' innoin lausuu?
Joukkoja johtamiaan sotarintaan kumpikin innoin suori, ne järjestäin liki boioottein vasent' äärtä.
Hallan henkiin iske sä, Nuorukainen, innoin!
Heikki antautui sen pyörteeseen hehkuvin innoin, sillä johtajat pitivät hänestä paljon ja olivat ottaneet hänet sisimpään seurapiiriinsä, missä he pitivät tulisimmat isänmaalliset puheensa ja takoivat rohkeimmat puoluetuumansa. Kun kevät alkoi lähestyä, tapahtui vihdoin suomalaisten ratkaiseva voitto.