Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ken mun pelasti kourista kuolon ja orjuuden? Sä itse sait tän kaiken aikaan, pyhä, hehkuva sydän, ja nuorna, hartain innoin sä pilvein Uinujaa hänen pettämänään kiitit! Sua kunnioittaisin? Miksi? Sa huojensitko koskaan vaivoja sortuneen? Sä lievensitkö koskaan tuskia itkeneen? Minust' eikö karkaissut miestä kaikkivaltias aika ja kohtalo ikuinen, mun herrani, Zeus, ja sun!
Pait sitä, etkö kaikin mokomin Voi näyttää hälle todeks, että moinen Kosija, jok' on ihan kadonnut, On joko uskoton tai kuollut! KNUUTI. Turha On, herra, naisten kanssa kiistellä, Etenkin kun ne innoin rakastavat. Ne mitään perusteit' ei ota lukuun, Ei aikaa, eikä paikkaa. Rakkaansa On aina heidän luonaan, itse vaikka Varjaagein kanss' se oisi Kreikan maalla Kyrialaksin väessä; HAKON. Kova onni!
Vaan kuin valkea tai rajumyrskyn riehuva pyörre riensivät iliolaiset päin kera Hektorin innoin, huutaen, pauhaten; toivona heill' oli laivat akhaijein vallata, niitten luo urot vaivuttaa valioimmat.
"Kesäkuussapa keijut karkeloi, He kukkain kesken liehuu, Mut nyt syys synkkä vallitsee, Ja metsissä tuulet riehuu." "Luon' Pietari Nielsenin vietin yön, Hän lauloi tenhoisin innoin; Yli metsän ja maan, yli virran ja veen Ma seurasin henkeni hinnoin. "Kuin kuolo laulu on voimakas, Se vie vain yöhön ja turmaan. Mua vieläkin polttaa hehku tuo, Ja nyt käy tieni surmaan."
Muut siell' on, missä innoin nuorin Mun maani nuori sydän lyö, Miss' suuret käyvät henkivirrat Ja hedelmöi jo hengen työ, Mä erämaass' oon, miss' on kaikki hiljaa, Miss' yksin halla, tuoni niittää viljaa. Vasarain kaikuu vankat iskut Mun korvihini muualta, Hyv' onkin takoa, kun raudat Jo hehkuu tulikuumina! Tääll' erämaass' on kylmää vielä rauta. Jos taot, turhaa on se, ei se auta! Se turhaako?
Tornista kirkon verkkaan vain soi kuolinkellot, kumahtain. Surusoitto seuraa haudan pieleen, matkalaista saattain viime tielleen. Oi, jo puolisosi rakkaan, oi, jo uhrautuvan äidin tumma Tuonen ruhtinas tempas, mies, sun rinnoiltas, luota lasten hentoisten, joita kantoi hellien, joita hellään vaali innoin, imettäin ne äidinrinnoin.
Ja vaikka Cassion täytyy virkans' saada, Johonka täysin kelpaava hän onkin, Suvaitkaa odotuttaa häntä hiukan, Ett' oivallatte miehen ja sen vehkeet. Huomatkaa: vaimonne jos kiihkein innoin Ja tulisesti hänen puoltaan pitää, Se todistaa jo paljon. Siihen saakka Mua liian kiivaaks pelossani luulkaa Jot' olevani pelkäänkin ja syystä Ja syyttömäks' hänt' uskokaa, ma pyydän.
Noin anovasti hän huusi, ja vastasi Zeun jyly jylhä merkiks suostumisen rukoukseen Nestorin vanhan. Aigiinkantaja-Zeun jylinästäpä vain yhä yltyin iliolaiset akhaijeja päin kävi kiivahin innoin.
Näin ikinuorina, riemurinnoin, me merta soudamme sorjin innoin, me käymme tänne ja käymme sinne ja kuka tietävi milloin minne. Kuin helmivyö, kuin tähtihuiske, kuin illan kuiske ja kutsu yön, me soutelemme, me joutelemme ja ihmislapsille laulelemme me meren ihmeitä iloksemme. Pois vienot vierimme jällehen me lakkalaineilla loistaen.
Vaan liki astuos, ett' edes tuokion saa halaella ystävä ystävätään sekä yhdess' itkeä huoltaan!" Kutsui noin, kädet kurkottain ikävöitsevin innoin; vaan syli tyhjää sulki, ja maahan sauhuna sielu upposi uikuttain, ja Akhilleus karkasi pystyyn, hämmästyin kädet yhteen löi, sanan haikean haastoi: "Ihmepä ihmehien! Siis Hadeen maillakin, näämmä, säilyy sielu ja hahmo, mut on elo ilminen poissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät