United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta mikä mailma taivaan reunal, Synkeä kuin päivä tuomion? Mitä vuorii toinen toisens seljäs Tulenkarvasilla päärmeil siel? Ylösrynkää sieltä ukkospilvi Pimee, raskas; jyry vaisu kuuluu. Nyt se korkeuden kiireel seisoo, Jylisee, ja vapiseva maa Tules, raesatees uiskentelee, Pilvikorkeet kuuset pirstotaan; Pelto, äsken vihanto ja kaunis, Kuvailee nyt hävityksen leirii.
Vaikka myrsky ei enään erittäin haitannut ystäviämme, ei kumminkaan mitä heidän ruumiilliseen oloonsa koski, tunkeusi kuitenkin sen kauhea pauhina heidän korviinsa. Aikalomasta kuului myöskin hirmuinen jyry, joka tuntui järisyttävän maan sisimpiä perustuksia.
Siellä nostivat nyt pakanat keräjillä suuren pauhun ja huudon tuota uutta oppia vastaan; mutta kun ensimmäinen jyry oli vähän hiljennyt, nousi eräs vanha mies ja puhui näin: "Kuulkaat minua kaikki sekä kuninkaat että kansa. Täällä on monta joukossamme, jotka usein veden ja muissa vaaroissa ovat saaneet kokea, kuinka voimallinen se uusi jumala on auttamaan niitä, jotka häntä avuksensa huutavat.
Liikuttava oli nähdä ja kuulla näiden valjuin, pelästyneiden olentoin hartautta ja palavia rukouksia temppelin hävityksen kauhistuksen keskellä ukonnuolten valossa ja jyryn vähentyessä, sillä raju-ilma oli loppumaisissaan. Luonto rupesi tyventymään ja ihmisten mielet samoin, sillä taivas selkeni, tulet sammuivat ja jyry vaikeni. Pappi astui alttarille.
Toisella kertaa.» Myrsky näytti yhä yltyvän. Salvat ruskivat, luukut tärisivät. Oikeastaan oli julmaa ajaa tyttöä jääkylmään lasihuoneeseen, mutta mitäpä auttoi sääli? »Regina!» huusi Boleslav tarttuen hänen olkapäihinsä. Samassa kuului romahdus, jyry, paukkina niin hirvittävä, että muurit tuntuivat horjuvan ja maa aivan aukeavan.
Neljäkymmentä miestä kuhitti nyt oikeushuoneeseen, että koko huoneisto jyrisi kuni ukkonen ja pihtipielet roskivat tungoksen pakosta, kun jokahinen tahtoi mennä ensiksi ja päästä rinnimmäiseksi. Hiljeni viimein jyry, kaikki seisoivat hiljaa vieri vieressään kiini, hiljaa, että tuskin hengittivätkään. Olisi kuullut neulan putoamisen yli huoneen.
Mutta muuten on niin herttainen, hauska ja iloinen mies, ettei paremmasta apua. Sen arvo ei näy pinnalla.» Vai niin iso mies teidän isäntä on, sanoi emäntä istuessaan pöydän takana syöntiään lopettelemassa. On se jyry mies se Sirkelius, sanoi asioitsija ja työntyi ulos. Kohta kuuluikin suksien kahaus, kun asioitsija pirtin peritse menevää tietä hurahti järvelle.
Ruumist' innoin pois noin kamppailusta he kantoi päin tasalaitoja laivoja, vaan takapuollapa taisto riehui, kuin tuli, päästessään yht'äkkiä irti, polttaa kansavan kaupungin, talot sortuvat loimuun valkean valtahisen; rajutuulipa liekkejä kiihtää: noin jyry valjakkoin, melu peitsenkantaja-miesten ain' oli kinterehillä, kun urhot kulkivat tietään.
Hämmästyksen ja ihmettelemisen jyry syntyi nyt tässä ihantelijain loistavassa laumassa. Nyt kuiskailtiin, nyt kyseltiin, nyt aivoja kiusattiin tätä tapausta arvaamalla; Klairon'ia vaatimalla vaadittiin, pyydettiin liikuttavilla sanoilla ja puheilla, ilmoittamaan suurta salaisuuttaan innokkaille ja ihastuneille ihailijoillensa, ja sulkemaan heitä lähestyvän illan salaisuuksiin.
Tuolla pensaassa odottaa hän nyt myrskyn ohimenoa. Suotta ei hän sitä odotakaan. Jyry alkaa vaieta, myrsky taukoo... Musta pilvi rupeaa ohi menemään. Sininen taivas jo aukeaa tuolta läntiseltä taivaan rajalta. Hetkinen vielä, niin myrsky on ohitse. Ukkosen pilvi alkaa jo painua itäiselle taivaan rajalle... Pian on se kokonaan näkymättömissä.