United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
TOPIAS. Kas tämmöisiä poikia minulla on, kanttoori! Kuritukseksi ovat he minulle annetut. SEPETEUS. »Kurita tääl', säästä siel'!» TOPIAS. Niin veisaamme, mutta kova on tämä kuritus. Millä maksan, Iivari, puolestasi kylän sänti-rahat, jotka olet hävittänyt, millä maksan sakkos, Esko? Te peijoonit! pampusta pitää teidän saaman, että mökkimme huiskuu. Esko, millä maksan sakkos?
Sydän tyhjä niinkuin huone köyhän miehen, jolta velkojat on kaiken vieneet tiehen. Joku orpo riimi siellä täällä helää voimatonna kuolla, voimatonna elää. Lienee ollut jotain. Lienee jotain mennyt. Mitä lienee ollut, muistaa jaksa en nyt. Pois pakoon, pakohon kaupungista, luo metsäin, seutuhun syrjäiseen. Siel' on kuin unessa hyvä olla taas mielen kivuista säikkyneen.
Siel tuhansissa järvissä Yön tähdet kimmeltää Ja kanteleitten pauhina Siel kaikuu ympär kallioi Ja kultanummen hongat soi: Se onpi Suomenmaa. En millonkan mä unohtas Sun lempeet taivastas, En tulta heljän aurinkos, En kirkast kuuta kuusistos, En kaskiesi sauvua Päin pilviin nousevaa.
Välistä toki käy hänen äitinsä tervehtimässä nurmelintuansa, katsomassa kelmeetä kalman vierasta. Asetellen hänen kranssiansa eli hänen pukuansa sovitellen, juttelee hän lapsensa kanssa: »Levä rauhas kaunoiseni, Kohta pääset tuonen-tupaan. Siel on seinät sammaleiset, Hieno hieta permanolla. Eikos kelva lapsen maata, Ilman kyljen kääntämätä Olka-pään ojentamata.»
Siel' on ruokaa nykkiä Heinän päistä heleistä, Läikkyvistä lähtehistä Saatte siellä särpiä. Sitten, päivän laskiessa, Iltalinnun laulellessa, Tpppy tpppy kourusarvoeni! Tulkaa kotiin sievästi, Maito-lampi lautasilla, Utarilla uhtuvilla, Joista makeen maidon saa Pieni piika piukuttaa. Etelätär luonnon eukko valio vaimo Suvetar! Pihlajatar piika pieni, kaunis neiti Hongatar!
Ainiaaks siirtyi hän kaukaisiin maihin Lainetten aavaa tietä, Ei toki kuvansa muistostain siirry, Ei tämän taivaan alla, Eikä päivä pilvinen; Eikä niittu himmeä, Siel näin mä mustakiharaisen immen, Näin hänen unessa armaas. IK
Mikä tuska ihana ja vimma, Mikä ihmeellinen kesä-yö! Mitä aattelee nyt kaino neito? Ruusun, näkeekö sen nuorukain? Leimaukset hänen sielus käyvät, Mustat pilvet kiiriskelee siel, Taasen pilvist paistaa valo toivon Niinkuin jumalien kaupungist. Mutta näkyy viimein aamun hohde Etääl lännes vuorten harjanteil, Nuorukainen kohta kammiostans Yrttitarhaan ihanaiseen käy.
Niittu on metsässä kalteva pohjaan, Kuusilta ympäröitty, Korkeilta kuusilta synkeäs kaapus, Kiireillä kotkat sinkoo; Kumpu on sen keskellä Viherjäinen, sileä, Ja kallistuuvi rauhallinen niittu Matalakoivuseen suohon. Seistessäs niitulla ihanal kummul Katsahda tienoon pohjan: Aho siel paistaavi, mansikkatöyräs Toispuolel harmaat suota.
Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas; Ja sinnepä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Siel lehtinen kauhtana ain On hartioil unisen koivun, Ja ainiaan lempeillä kunnailla läikkyy Helluntain vainiot. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl.
Vihdoin toki ääniä hän kuulee, Joukon naisia hän nähdä saa, Heidän seurassansa impi kaunis Levottomil askeleilla käy. Vallattomast nuorukaisen sydän Sykkii, silmänsä hän teroittaa Kohden povee lähestyvän immen, Näkyisikö onnen merkki siel. Näky armahin! Siel ruusu kaunis Huohottavil rinnoil punertaa: Niinkuin haamu nuorukainen seisoo, Kuulee kaukaa meren pauhun vaan.