United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästäpä provasti tosin ensin häntä vakaasti nuhteli, mutta lausui myös pian hänelle lohdutuksen sanoja, ja rauhallisella mielellä palasi Juhani kotiansa taas. Mutta tuostapa kohtauksesta, Vehkalan kolkolla niitulla, huomattiin aina jotain muutosta Juhanin luonnossa ja käytöksessä.
Martina katselee hämmästyksin hänen menoansa. Mitä tapahtuu Uotille? Hän katoo; neito kuulee hänen alaspäin virtaa huutelevan toisten lautta-miehien kanssa; senjälkeen tulee taas äänettömyys. Monena viikkona ei puhu Uoti sanaakaan Martinalle, hän tuskin tervehtääkään. Syksypuoleen syövät lehmät sonnin kanssa niitulla.
Kuin he lensi, Kuin he ensi, Kuinka pesiäns' Loi. Kävin puistossa Katsomassa Mehiläisien Ma työt: Kuin he suris, Kuin he huris, Tehden kennoja Päivät, yöt. Tuolla niitulla Olen käynyt Kevät-perhoja Mikä vyö! Kuin he hyppii, Kuin he nyppii, Somint' leikkiä Lyö! Tuli juuri Meidän Heikki, Hälle näytin Ma ne: Kuin he teki. Naurain meki Sitt' teimme Kuin he. Pyyntö.
Näkivät he kuunvalossa seitsemän miestä paitasillaan, pyssyt olalla, hevosinensa kiirehtivän esiin. Ja luulivat he joukon kiukkuisia peikkoja Impivaaran luolista karkaavan heidän päällensä. Kova oli niitulla liike ja meno. Virna-päisinä kiitivät matkustavien hevoset, kiitivät sinne, kiitivät tänne, ja miehistä mikä huusi, mikä siunaili, mikä kirosi ja lausui kaikuvalla äänellä.
Et nöyrry siis rukoukseen? PAIMEN. Te ette saa. MARTTI. Koetetaanpas. PAIMEN. Kuulkaat ukkosen hirmuista jyrinätä. Polttihan sen kauhea vasama menneellä viikolla heinäladon Lautamajan niitulla. Oletteko sitä kuullut? MARTTI. Minä annan tuhannen peeveliä ukkoselle. Hän tehköön työtänsä. Selkääs saat. Katsos. Jassoo! Entäs tämä. Kuolenpa! Poika!
Vaan koskapa Näin kultani ma, Tuoll' kammioss', Noin matalass' tuoss', Noin kätkössä Juur päivyestä, Minn' koko mailma aava se Jäi kaikki koristuksine! Kevätlaulu. Läp' peltojenko, Vai niitulla jo, Puitten varjossa, Missä kulkevi kultain? Sanoppas sa! Tavannut armaan' En kotona, Hän siis varmaan On ulkona. Kauniisti kukkii Kaikk' keväillä; Armaani astuu Leppeänä.
Riehui tänäkin kesänä monasti tuima pohjonen, saattaen viimein koljon ja tyyneen yön, mutta syvällä, Sompioniitun pohjassa makasi halla, teroitellen korviansa, vaan voimatonna kohottamaan päätänsä nurmen kamaran alta ylös. Niin kasvoi pellolla vilja ja niitulla heinä tänä heleänä kesänä, ja välistä lempeä sade taas kasteli tuoksuavaa maata.
Ihmiset niitulla näyttivät riemuitsevan, heinävaunut tanssivan eteenpäin, kotka katolla heilutti ilosta siipiänsä että vihdoinkin ne, jotka kuuluivat yhteen, joutuivat yhteen! Iloa kaikille: jättiläisten suku herätetään taas eloon tässä pariskunnassa. Jalosti hymyten kuin ruhtinatar myrttikruunu päässä kumarsi Wappu ja sanoi melkein ujosti sanansaattajalle, että hän odotti Jooseppia.
Hän näki tuon miehen, joka seisoi niitulla puhumassa Marit'in kanssa, hän näki saman miehen pulskeana ja keveänä kulkevan mäkeä ylös. Mitä tämä mies oli tehnyt? Hän oli antanut kullan kiillon itseänsä so'aista. Nyt hän oli köyhä ja kipeä, ja se, joka oli Anders'ia houkutellut, oli saanut kärsiä Marit'ilta kovaa kohtelua, oli kerjännyt ruokaa hänen pöydästänsä.
Kaikk' on hiljaa, taloset veräjineen vetehen kuultaa. Tähdille yksikseen Halli vain haukkuu. Arasti akkunan alla tyttönen hiipii niitulla kimaltavalla. Kaiu merihelmein kannel, vieno virpiviita soita! Maa ja taivas, kaikk' on täynnä mielikuvain karkelolta. Kutoo kuudan kirjo vöitä, heittää helkkyväistä routaa. Unet jäisen veden reunaa niinkuin joutsen parvet soutaa.