United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suku kaikkipa seurasi häntä surren, vaikertain, kuin oisi hän kulkenut kuoloon. Mutta kun kaupungist' avotanterehelle jo tultiin, käänsihe Ilioniin vävyt, poiat taas.
Näät siellä Saaronin viherjät niitut Siintävän kaukana; korkeat palmut Kidronin rannalla Ja Hermonin himmeät vuoret Näät hohtavan taivaan all. Mutta nyt vaikenee juhlainen soitto, Alttarin ääressä seisovat vieraat; Saarnaaja lausuvi Getsemanen synkeäst yöstä Ja Sionin kaupungist.
Minä menen kaupunkiin ja kaupungist' on pesti, Tulen sieltä kotihin, kun paras herran leski. Ei oo likoilla surua, eik'oo yhtään hiukkaa, Poikia käypi kylissä että liivit liuhkaa. 22. T
SICINIUS. Kosk' on hän tavan takaa, mink' on voinut, Vihasta kansaan, siltä kaikin keinoin Kokenut vallan riistää, ja nyt vihdoin On väkinäistä tehnyt, eikä yksin Oikeuden istunnossa, ei, vaan suoraan Sen valvojille: siis nyt kansan nimessä Ja valtamme nojalla me, tribuunit, Kaupungist' oiti hänet karkoitamme, Sill' uhall' että, jos hän koskaan astuu Jalkansa Rooman portista, hän syöstään Tarpeijin töyrält' alas.
Joka puun, kiven ja kuopan tunsi hän ennen kesillä täälläkin, vaan nyt näytti kaikki vieraalle ja oli aivan kuin toinen paikka. Tien oheen oli ilmestynyt pitkä, punaiseksi maalattu pylväs, jonka nenässä oli suuri valkoinen taulu. »Kaikki rosga ja saasda kuin kaupungist tulee lanke tämän boolun takkapuolelle», oli taulussa kirjoitus ja sen takana oli korkeat kummut likalunta.
Mikä tuska ihana ja vimma, Mikä ihmeellinen kesä-yö! Mitä aattelee nyt kaino neito? Ruusun, näkeekö sen nuorukain? Leimaukset hänen sielus käyvät, Mustat pilvet kiiriskelee siel, Taasen pilvist paistaa valo toivon Niinkuin jumalien kaupungist. Mutta näkyy viimein aamun hohde Etääl lännes vuorten harjanteil, Nuorukainen kohta kammiostans Yrttitarhaan ihanaiseen käy.
Saanut ol' Autolykos sen kaupungist' Eleonin murtaissaan lujat muurit Amyntorin, Ormenon poian, laittanut Skandeiaan sen lahjaks Amfidamaalle, sen Molos Amfidamaalt' oli ystävämuistona saanut, jälleen poialleen tämä jättänyt Merioneelle; nytpä se päätynyt suojelemaan oli päätä Odysseun. Mutta kun kumpikin mies oli kammokkaiss' asehissaan, lähtivät tielle ja jättivät muut päämiehet akhaijein.
Vaan sureville jo näin sanan virkkoi valtias vanha: "Tuokaa puita nyt kaupunkiin, ei peljätä tarvis väijyvän tiellä akhaijein; niin näet itse Akhilleus lausui laskeissaan minut tummien laivojen luota, taistelon alkavan vasta, kun kahdestoista on aamu." Virkki, ja valjastain härät, muulit kohta he kaikki ulkona kaupungist' oli koolla jo rattahinensa.
Jos ilmituleen taloni hän pistäis, En sanoa ma rohkenis: »seis, älä!» Te oivan teitte työn, te käs'työläiset, Niin, oivan kätten työn! COMINIUS. Niin vapisemaan Panitte Rooman, ettei ole koskaan Näin avuton se ollut. TRIBUUNIT. Syy ei meidän. MENENIUS. Siis meidän? Häntä rakastimme, mutta Me ylimykset, pelkurit kuin pedot, Väistimme liutojanne, jotka hänet Kaupungist' ulos rääkkyivät.
Syttyi valtava virta jo itse ja huus, sanan virkkoi: "Ei jumal' ainoakaan sua torjua saata, Hefaistos, liekkisi leimua vastustaa en voi minä myöskään. Luovu jo! Kaupungist' ajakoon heti aimo Akhilleus iliolaiset! Miks sotisinkaan heitä ma auttain?"