United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, äiti kulta, aikoi Maria ystävällisesti ja salaperäisesti, niin, näkeekö äiti kulta, pieni, hyvä äiti, pyytäkää isää ... niin, äiti sen tekee, sen minä näen äitistä sanoi hän hyväillen; eihän isä tarvitse tuota pientä hopea-kelloa, jonka hän peri Jaakko sedältä; se on vaan laatikossa ja mustuu .... ja se ... ah, kuinka iloiseksi Berndt tulisi, jos hän saisi kellon! Kellon?
Näkeekö vanhainkin silmät sen, minkä nuorten silmät jo ovat nähneet? Näkeekö Pekka? Panee lasit nenälle, jos ei ilman näe... Näkeehän tuon toki lasittakin tuommoisen, joka yli taivaan hulmuaa, sanoi totinen ääni. Yleisö räjähti nauramaan, nyt se alkoi ymmärtää. Oikein sanottu, Pekka! »joka yli taivaan hulmuaa.» Niin se juuri tekeekin!
Mutta näkeekö hän oikein jalkainsa alla on metsää ja maata, ja hänen yläpuolellansa pystysuora vuori kuni tornin seinä, häntä melkein holvittaen, ja ainoastaan pari askelta hänen jaloistansa käy vuori alas pystysuoraan, äärettömään syvyyteen laaksoon asti. Ei mitään poispääsöä, ei mitään pelastusta, kaikin puolin äkkisyvyys ja takana kallioseinä.
Matkustaja vaikeni ajatellen: olkoon menneeksi. Pian oli tuo vaarallinen paikka kuljettuna ja Polle sai taas mennä lönköttää tavallista kulkuaan; hevosen kaulassa oleva kellokin soi taas vanhalla yksitoikkoisella tavallaan. "Näkeekö herra tuolla kauempana pimeää mäntymetsää kohden siintävän ikäänkuin saaren, jossa on lehdettömiä koivuja ja suuri tammi, joka viittaa saaren itäistä puolta kohden?"
Jälleen hän puhuu. Näkeekö hän tosiaan kamarissa piruja? Sakris selittää asian: Semmoiset pirut vartioivat ilmassa ... tahtovat teketä sinulle pahaa... Kuule, Nelma! Kyttyrän etusormi nousee varoittavasti pystyyn.
Mitä on sinulla minuakaan vastaan, sanoppas? Syleilemään olen valmis paikalla... Oles tuossa ... mene matkaas ... annapas kun katson tuota poikaa tuolla portilla ... herran terttu ... siinä se taas tirkkii raosta ... ähäs, ähäs ... näkeekö hän minut?
Huomenaamuna nousevan auringon rusko valaisi vasta korkeampien vaarojen lakia, kun Mikko ja Auno säännöttömiksi mykerretyt ja nuoranpalasilla sidotut vaaterykelmät selässään työntyivät Virtalan portilta tielle, minne isäntä ja emäntä saattoivat lähtijöitä ja viime kerran käsiä puristaessaan sanoivat: Miloinkahan teitä nyt näkee tai näkeekö milloinkaan?
Minä olen nyt Jumala varjelkoon meitä nuoria! ruvennut vähän hulluttelemaan, minä kans', ja tuumailen matkaansaattaa Vilkastuksen Mikolle uuden paidan. TOPIAS. Kas kuinka kautta rantain poika ilmoittaa aikeensa. Hi hi hi! Mutta kanttoori tietää asian juuresta alkaen, hän tietää. ESKO. Laita on tämä, näkeekö kanttoori.
Niin ... näkeekö luutnantti, äiti oli jotenkin yksivakainen ... äiti raukka tarkoitti hyvin, on ymmärrettävä; mutta tyttö arveli, että hän oli kuni vähän sorrettu; mutta kas, se oli vaan hyväntahtoisuutta äitiltä.
Mikä tuska ihana ja vimma, Mikä ihmeellinen kesä-yö! Mitä aattelee nyt kaino neito? Ruusun, näkeekö sen nuorukain? Leimaukset hänen sielus käyvät, Mustat pilvet kiiriskelee siel, Taasen pilvist paistaa valo toivon Niinkuin jumalien kaupungist. Mutta näkyy viimein aamun hohde Etääl lännes vuorten harjanteil, Nuorukainen kohta kammiostans Yrttitarhaan ihanaiseen käy.