United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuin raju karjaspää avoväyläisell' ulapalla laivaan lyö yli parraspuun, väkituuli kun vääntää, kuohuun korkeimpaan joka saa meren ärjyvät aallot: niin väki Troian riens yli muurin raikuvin huudoin, kiihtivät päin hepojansa ja keihäin kärkeväpäisin alkoivat kukin vaunuiltaan liki laivoja taiston; taaspa akhaijit laivoiltaan yli tummien keulain mittavin puolustautuivat meritaistelokeihäin, tangoin rengasvartisin, joiss' oli vaskea kärki.

Vaipui vaunuiltaan uros, ohjat kirposi maahan. Joutuen kuuristui sekä koppoi maasta ne jälleen Meriones, heti näin sanan virkkoi Idomeneulle: "Ruoski jo orheja, kunnes luo tulet tummien laivain; tuon näet itsekin, että jo mennyt on voima akhaijein." Kuuli ja ruoski nyt Idomeneus hevot uhkeaharjat juoksuun laivoja päin; näet pelko jo iskihe mieleen.

Vaan sureville jo näin sanan virkkoi valtias vanha: "Tuokaa puita nyt kaupunkiin, ei peljätä tarvis väijyvän tiellä akhaijein; niin näet itse Akhilleus lausui laskeissaan minut tummien laivojen luota, taistelon alkavan vasta, kun kahdestoista on aamu." Virkki, ja valjastain härät, muulit kohta he kaikki ulkona kaupungist' oli koolla jo rattahinensa.

Korkealla sijaitsevista akkunoista saattoi metsän ylitse nähdä Leskelään, jonka mustat katot näkyivät eräästä aukeasta kohdasta. Myös näkyi Karhunsalmi sinisenä vyönä tummien puuryhmien välissä ja ta'impana suuri osa Kallaveden kaunista, kauniilla saarilla koristetusta seljästä.

Tämän harson läpi saattoi nähdä pitkänlaiseen, valkoseinäiseen eteiseen, jossa oli seinäpeili ja viiniläisiä tuolia. Eteisen oviaukosta näkyi sisään salin parkettipermanto, jonka kiiltäviin, vahattuihin tammiruutuihin kuvastuivat mustansinisellä sametilla vuorattujen nojatuolien jalat. Ikkunaa vastaan näkyi naisen veistokuva raskaiden tummien ja keveiden valkoharsoisten uudinten alla.

Hänellä oli ylevät, hienopiirteiset ja niin säännölliset kasvot, että niitä olisi voinut pitää jäykkinä, ellei suun tuntehikkaisuus ja tummien silmien eloisuus olisi sitä käsitystä evännyt. Tavattoman kauniine vartaloineen ja hienoine pukuineen oli hän todella omituinen ilmiö aution nummen yli vievällä polulla.

Hänen silmänsä tahtoi niinkuin ennenkin karttaa Ellenin silmäystä, vaan tällä kertaa Ellenin katsannossa oli jotakin sanomattoman viehättävää, jotta Henrikin silmät eksyivät kun eksyivätkin kauas neiden tummien silmien syvyyteen, kunnes kaikki hänen ympärillänsä ikäänkuin muuttui sumuksi ja Ellenin lämpönen hengähdys tuntui yhä lämpöisemmälle.

Niinpä on meidän miettiminen, mikä neuvo nyt oivin, kaatunut kumppani pois miten korjata, myös miten itse turvaan tulla ja saapua taas iloks ystäviemme, tänne kun katselevat hätämiellä jo uskoen meidän uupuvan tummien laivain luo, ei torjua voivan Hektorin hirmua kättä ja voimaa, urhojen surman.

"Täällä sinä vaan kyökissä häärit, etkä ole muiden nuorten kanssa leikkimässä ja puhelemassa". "En saa tänä iltana, ja tokko enää milloinkaan", vastasi Anna, ja kyynel kimalteli hänen tummien silmäripsiensä välillä.

Täytyi olla runoilija voidaksensa verrata naisen silmiä näihin muuttumattomiin, vakaalla ja lohdullisella valolla tuikkiviin tähtiin. Ivallinen, katkera nauru oli aaveen tapaisesti kaikunut syvässä hiljaisuudessa. Löytyiköhän mitään enemmän keinoteltua kun sellainen sydämellinen naisen katsanto sllmälautojen tummien ripsien alla?